Muuttoa pukkaa, jopa kahta. Olemme pian siirtämässä romppeitamme uuteen kortteeriin, mikä on oleva väliaikainen ratkaisu. Osaa tavaroista ei välissä puretakaan laatikoista, joten minun on nyt tarkkaan mietittävä, mitkä käsityö- ja askartelutarvikkeet on oltava käsillä jatkuvasti. Jotain on kuitenkin päästävä tekemään, muuten tuskistun.
Kävin tänään mittailemassa uutta asuntoamme. Sitten askartelin pienet mallit, joiden avulla suunnittelin, mikä huonekalu laitetaan mihinkin, mikä minnekin mahtuu ja tuleeko ahtaan näköistä.
Ensin siis piirsin huoneiden pohjapiirrokset, metkitsin seinien leveydet, ikkunoiden ja töpseleiden paikat ja ovien avautumistilan. Sitten mittasin kaikkien huonekalujen leveyden ja syvyyden.
Leikkasin ruutupaperista sekä huoneiden, että huonekalujen mallit niin, että yksi ruutu vastasi kymmentä senttimetriä. Sen jälkeen paperihuonekaluja oli helppo mallailla paperihuoneisiin. Kun paras järjestys löytyi, teippasin huonekalumallit kiinni huonepohjiin. Ne ovat sitten muuttopäivänä mallina. Ei tarvitse selkä vääränä nostella oikeita painavia huonekaluja edestakaisin ja kokeilla eri vaihtoehtoja.
Kun inspiratikka lähtee liikenteeseen, viuhuvat sakset, paperit, kamera, kankaat ja jauhot. Inspiraatihuoneella askarrellaan, ommellaan, neulotaan, nikkaroidaan, valokuvataan ja leivotaan milloin tarpeeseen, milloin ihan vain tekemisen ilosta. Joskus inspiratikka porhaltaa sellaista vauhtia että se vie yöunetkin mennessään. Aina ei tuotoksista tule suunnitelmien mukaisia, mutta toisinaan sitäkin hauskempia.
lauantai 1. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Syvyyksien saalistajat
Merieläimet ovat olleet meillä viime aikoina kovassa kurssissa. Kun kysyin esikoiselta, minkä kuvan hän haluaisi uuteen pipoon, hän toivoi ahmattiankeriasta ( Saccopharynx sp.).
Toteutin kalan silitysarkeilla (ohje), joista harmaa on heijastavaa materiaalia. Silmäksi laitoin silitettävän strassin. Eihän tuosta pökerryttävän kaunis tullut, mutta eipä ole mallikaan. Kauneus on toki katsojan silmässä, ja pipo otettiin ilolla vastaan.
Olen aina ollut valaiden harras ystävä. Kun löysin Sampsukasta kaskelottitrikoota, päätin tehdä siitä naperoille pyjamat. Viime aikoina ei ole tullut lisäyksiä listaani "Kantapään kautta opittuja asioita", mutta voisin muuttaa listan nimeksi "Asioita, jotka olisi pitänyt oppia tyrimisen jälkeen", sillä toistin pari vanhaa mokaani. Toinen virhe jäi vaatteen sisäpuolelle, mutta toista on mahdoton peitellä. Leikkasin pienempien housujen toisen lahkeen näetsen väärin päin, ja nyt valaat uivat selällään. Lohduttauduin sillä, että kun lapsi katsoo yllään olevia housuja, ylösalaisin olevat kaskelotit näyttäytyvät hänelle oikein päin.
Tein paitojen etukappaleisiin kuvat käyttäen kankaallekin tarkoitettua leimasinväriä (Versa Craft) ja silitysarkkeja. Leikkasin kontaktimuovista aaltosabluunan (ensin leikkasin aallot väärälle puolelle, kuten kuvasta näkyy), liimasin sen kankaaseen, ja töpöttelin väriä sabluunan reunaan himmentäen alaspäin. Sitten irrotin kontaktimuovin ja silitin värin leivinpaperin läpi kiinni kankaaseen. Lopuksi silitin silitysarkeista leikkaamani kaskelotin ja kimmeltävät pärskepisarat (ohje).
Merellisiä unia!
Toteutin kalan silitysarkeilla (ohje), joista harmaa on heijastavaa materiaalia. Silmäksi laitoin silitettävän strassin. Eihän tuosta pökerryttävän kaunis tullut, mutta eipä ole mallikaan. Kauneus on toki katsojan silmässä, ja pipo otettiin ilolla vastaan.
Olen aina ollut valaiden harras ystävä. Kun löysin Sampsukasta kaskelottitrikoota, päätin tehdä siitä naperoille pyjamat. Viime aikoina ei ole tullut lisäyksiä listaani "Kantapään kautta opittuja asioita", mutta voisin muuttaa listan nimeksi "Asioita, jotka olisi pitänyt oppia tyrimisen jälkeen", sillä toistin pari vanhaa mokaani. Toinen virhe jäi vaatteen sisäpuolelle, mutta toista on mahdoton peitellä. Leikkasin pienempien housujen toisen lahkeen näetsen väärin päin, ja nyt valaat uivat selällään. Lohduttauduin sillä, että kun lapsi katsoo yllään olevia housuja, ylösalaisin olevat kaskelotit näyttäytyvät hänelle oikein päin.
Tein paitojen etukappaleisiin kuvat käyttäen kankaallekin tarkoitettua leimasinväriä (Versa Craft) ja silitysarkkeja. Leikkasin kontaktimuovista aaltosabluunan (ensin leikkasin aallot väärälle puolelle, kuten kuvasta näkyy), liimasin sen kankaaseen, ja töpöttelin väriä sabluunan reunaan himmentäen alaspäin. Sitten irrotin kontaktimuovin ja silitin värin leivinpaperin läpi kiinni kankaaseen. Lopuksi silitin silitysarkeista leikkaamani kaskelotin ja kimmeltävät pärskepisarat (ohje).
Merellisiä unia!
maanantai 17. helmikuuta 2014
Äänimuistipeli
Löysin mahtavan idean Hääräämöstä , nimittäin ääniin perustuvan muistipelin. Hääräämön Laura oli tehnyt pelin osaset suklaayllätysmunien sisuksista. Koska nyt ei ole suklaamunasesonki, ja minulla on sitäpaitsi karkkilakko (jo viikko takana!), niin täytyi keksiä toinen ratkaisu: filmipurkit! Kuulinkin tätä ratkaisua käytetyn eräässä päiväkodissa samaan tarkoitukseen. Lampsin lähimpään valokuvausliikkeeseen kysymään, olivatko jemmanneet purkkeja. Kyllä vain! Kuulemma niitä käydään säännöllisesti kyselemässä. Harmi vain, ettei ollut mustia purkkeja, mutta kyllä maidon värisetkin sai tilkittyä läpinäkymättömiksi. Näin toteutin pelin:
Tarvikkeet:
Leikkasin kuvioleikkurilla tarrapaperista pipariympyröitä, jotka liimasin purkkien pohjiin. Piparien lärpät taittelin reunan yli. Leikkasin läpinäkymättömästä kontaktimuovista 110mm x 48,5mm kokoisia suorakulmioita, ja kääräisin ne purkkien ympärille. Tarrapaperi olisi ollut pysyvyydeltään parempi, mutta ei sattunut olemaan minkään väristä tarpeeksi. Varmistinkin saumakohdan vielä washiteipillä ja kietaisin toiseellekin puolelle, kun piristi niin hauskasti tummaa vihreää.
Leikkasin kuvioleikkurilla ympyröitä myös kartongista. Liimasin ne kansien pohjiin kevyesti, jotta ne pysyisivät paikoillaan kansia kiinni puristettaessa. Kartonkiympyrät toimivat sekä näköesteenä että kansien tiivisteenä, niin että. purkit eivät aukea kovin helposti. Sitten vain tavarat purkkeihin ja kannet kiinni. Ja peli käyntiin!
Tarvikkeet:
- 20 filmipurkkia
- kuvioleikkuri pipariympyrä, halk. 3,8 cm
- sinistä tarrapaperia
- keltaista kartonkia, 216 g/m²
- vihreää läpinäkymätöntä kontaktimuovia
- washiteippiä
- liimaa
- kymmentä erilaista materiaalia äänen tuottajiksi purkkien sisälle
Leikkasin kuvioleikkurilla tarrapaperista pipariympyröitä, jotka liimasin purkkien pohjiin. Piparien lärpät taittelin reunan yli. Leikkasin läpinäkymättömästä kontaktimuovista 110mm x 48,5mm kokoisia suorakulmioita, ja kääräisin ne purkkien ympärille. Tarrapaperi olisi ollut pysyvyydeltään parempi, mutta ei sattunut olemaan minkään väristä tarpeeksi. Varmistinkin saumakohdan vielä washiteipillä ja kietaisin toiseellekin puolelle, kun piristi niin hauskasti tummaa vihreää.
Leikkasin kuvioleikkurilla ympyröitä myös kartongista. Liimasin ne kansien pohjiin kevyesti, jotta ne pysyisivät paikoillaan kansia kiinni puristettaessa. Kartonkiympyrät toimivat sekä näköesteenä että kansien tiivisteenä, niin että. purkit eivät aukea kovin helposti. Sitten vain tavarat purkkeihin ja kannet kiinni. Ja peli käyntiin!
Mekko pienelle tytölle
Kummityttö täytti vuoden, ja kokeilin ensimmäistä kertaa pikkuisen mekon ompelua. Näin joitakin kuukausia sitten jossakin blogissa tuollaisen pyöreän taskunsuun, johon ihastuin oikopäätä. Sepä onnistuikin hyvin, ja naamioin taskun auringonkukaksi silitysarkin avulla.
maanantai 10. helmikuuta 2014
Teemakirjeenvaihto
Olen harrastanut kirjeenvaihtoa suunnilleen siitä asti kun opin kirjoittamaan, ensin pieniä lappusia kavereiden kanssa, sitten ihan oikeaa postitse lähettämistä, kun pari kaveria muutti kauas pois. Vilkkainta kirjeenvaihto oli teini-iässä, opiskeluaikana se sitten hiipui. Entisessä työpaikassani kohtasin askarteluhenkisen sielunsisaren. Kun lähdin toisiin töihin, päätimme jatkaa yhteydenpitoa kirjeitse. Ystäväni tapa valita kirjepaperien kuviin sopiva postimerkki tarttui minuunkin. Käytäntö jalostui vähitellen teemakirjeenvaihdoksi, joka äityy toisinaa melkoiseksi hifistelyksi, pieneksi kilpailuksikin.
Mitä on teemakirjeenvaihto?
Teemakirjeenvaihdossamme kirjepaperit, kirjekuori ja mahdollisuuksien mukaan postimerkkikin ovat jonkin tietyn teeman mukaiset. Teemoja ovat yleisimmin ollet
- eläimet ( esim. pöllöt, mäyrä, kurki, kotilot)
- kasvit ( esim. vaahtera, saniaiset, tulppaani)
- luonnonilmiöt (esim. revontulet, lumi)
- esineet ( esim. silmälasit, kristallikruunu, viuhka)
Erikoisempia teemoja ovat olleet esim. neljä elementtiä, Grimmin sadut, suklaa ja sirkus. Yleensä valitsemme teemat itse sen mukaan, millaista materiaalia on sattunut kertymään, ja tietysti vuodenaikojen mukaan. Joskus annamme toisillemme teemahaasteita, yleensä kaksi vaihtoehtoa, joista valita toinen. Kirjeen teksti ei liity teemaan, vaan on tavallista kirjoittelua kuulumisineen ja pohdiskeluineen.
Materiaalit
Koska perinteinen paperikirjeiden kirjoittelu on harvinaistunut, ei varsinaisia kirjepapereitakaan ole saatavilla niin kuin ennen, mutta ei hätää! Paperia on kuitenkin yllin kyllin. Yksivärisiä papereita voi itse koristella teeman mukaisiksi piirustuksilla, kiiltokuvilla, tarroilla, leimoilla, vanhoilla postimerkeillä ja lehdistä leikatuilla kuvilla.
Enemmän tulee kuitenkin käytettyä papereina lehdistä ja kirjoista revittyjä sivun kokoisia kuvia. Hankin halpoja ja ilmaisia kirjoja askartelutarkoituksiini kierrätyskeskuksesta sekä kirjaston poisto- ja vaihtohyllyistä. Etenkin tietyistä aikakauslehdistä saa mainioita koko sivun kuvia, jotka soveltuvat suoraan kirjepereiksi. Tällaisia ovat monet luonto-, puutarha-, maantieto-, ja valokuvausalan lehdet, esim. Suomen Luonto ja GEO. Monissa naistenlehdissä on paljon sopivia mainoskuvia, joissa on vähän tekstiä ja paljon yksiväristä pintaa. Kirjepaperiksi sopivat yleisesti ottaen sivut, joissa on laajoja väripintoja ilman suuri kontrasreja. Vaaleisiin pintoihin voi kirjoittaa tummalla kynällä, tummiin pintoihin paras on valkoinen geelikynä.
Enemmän tulee kuitenkin käytettyä papereina lehdistä ja kirjoista revittyjä sivun kokoisia kuvia. Hankin halpoja ja ilmaisia kirjoja askartelutarkoituksiini kierrätyskeskuksesta sekä kirjaston poisto- ja vaihtohyllyistä. Etenkin tietyistä aikakauslehdistä saa mainioita koko sivun kuvia, jotka soveltuvat suoraan kirjepereiksi. Tällaisia ovat monet luonto-, puutarha-, maantieto-, ja valokuvausalan lehdet, esim. Suomen Luonto ja GEO. Monissa naistenlehdissä on paljon sopivia mainoskuvia, joissa on vähän tekstiä ja paljon yksiväristä pintaa. Kirjepaperiksi sopivat yleisesti ottaen sivut, joissa on laajoja väripintoja ilman suuri kontrasreja. Vaaleisiin pintoihin voi kirjoittaa tummalla kynällä, tummiin pintoihin paras on valkoinen geelikynä.
![]() |
| Täydellinen kirjepaperi naistenlehdestä, ja domonstraatio sen käytöstä. |
Kirjekuorina käytän yleensä koko sivun kuvaa taiteltuna kirjekuoreksi tai valmista kirjekuorta tuunattuna teeman mukaiseksi. Joskus on tullut kokeiltua erikoisempiakin ratkaisuja, kuten karkkipussia, kangaskuorta ja ontoksi koverrettua kirjaa.
Postitoimistojen valikoima postimerkkien suhteen on yleensä varsin suppea, mutta uusiin teemoihin voi varautua etukäteen hommaamalla varastoon aina kaikkia uusia merkkejä, niitä aina eniten, jotka näyttävät monikäyttöisimmiltä ja sopivat moneen teemaan. Postin nettikaupasta saa hyvin aikaisemmin ilmestyneitä merkkejä, joiden painos ei ole vielä loppu. Vielä ei teemahifistelymme ole ajautunut siihen, että olisimme loppuunmyytyjä merkkejä ostaneet nettihuutokaupasta tms., mutta olen minä niitä käynyt kyllä kurkkimassa. Aina ei lyödy aivan suoraan teeman mukaista postimerkkiä. Silloin pitää vähän soveltaa, etsiä teemaan liittyvä asia merkistä tai kehittää joku aasinsilta. Mutta oikeastaan on hauskaakin miettiä, miten toinen on ajatellut kunkin postimerkin liittyvän kulloiseenkin teemaan.
![]() |
| teema: KROKOTIILIT (postimerkin kengät ovat krokotiilinnahasta tehdyt) |
![]() |
| teema: KILPIKONNAT (postimerkissä Muumipeikko hyppelee vedestä pilkistävien kilpikonnan kilpien päällä, ainakin hyvällä mielikuvituksella) |
Uusin teemani on 'helmi'. Materiaali on ollut jo kauan valmiina, mutta olen säästänyt teemaan helmikuuhun, ja nyt se on siis aika ottaa käyttöön.
Tässä joitakin vanhoja kuoriani vuosien varrelta.
![]() |
| teema: PUNAKÄRPÄSSIENI |
Ja tässä muutamia, joita posteljooni on minulle toimittanut. Kauniita, eikö? On aina riemukasta löytää tällainen postilaatikosta!
maanantai 3. helmikuuta 2014
Pukinetta pikkuiselle
Kun uutinen serkkuni vastasyntyneestä piltistä kantautui korviini, aloin heti tonkia kangasvarastojani. Itse tehdyillä vaatteilla halusin toivottaa uuden tulokkaan lämpimästi tervetulleeksi. En ollut ennen ommellut vauvan vaatteita, mutta rohkaisin mieleni ja lähdin kohti tuntematonta. Niin valmistuivat ensimmäinen bodyni, ensimmäiset puolipotkuhousuni ja ensimmäinen vuoritettu hupparini. Mutta eivät tietenkään ilman mutkia matkassa. Hupparia tehdessä ratkoja lähestulkoon juurtui kämmeneeni kiinni ja neuvoa väärin päin vasaroidun painonapin irrottamiseen piti kysyä kokeneemmilta. (Kiitos vielä kerran, Katja!) Lopulta kaikki vaatekappaleet kuitenkin onnistuivat, ja ovat nyt postilaitoksen hellässä huomassa.
Kaavat kaikkiin vaatteisiin löysin Ottobre-lehdistä, mutta muokkasin kaikkia hieman:
- 6/2012: body (laajensin kaula-aukkoa)
- 1/2014: puolipotkuhousut (laitoin resorin kuminauhan sijaan)
- 4/2013: huppari (laitoin resorit hupun reunaan, hihansuihin ja helmaan kanttausten sijaan).
Kantapään kautta opittujen asioiden listaan sain seuravat lisäykset:
13) Älä automaattisesti valitse alalangan väriä ylälangan mukaan, vaan katso alapuolen kangasta.
14) Tarkista ainakin kahdesti, että olet sijoittamassa painonappia vaatteeseen oikein päin. Jos tulee häiriötekijöitä, lopeta työskentely, kunnes pystyt taas keskittymään.
15) Jos kuitenkin painonappi menee väärinpäin, sen saa irrotettua varovasti veitsellä ja pienellä talttapäämeisselillä taivutellen. Vastakappaleen piikit saa suoristettua korupihdeillä puristamalla, ja painonapin saa käytettyä uudelleen.
16) Lue kaavan ompeluohje aluksi huolellisesti läpi.
17) Tee vuoriin kapeamman saumanvarat kuin päälikappaleisiin.
Gluteenittomat vohvelit
Vohveleita paistaa nopeammin ison kasan kuin lettuja, ja gluteenittomina tehtäessä ei vohveleissa ole samanlaista kasassapysymisongelmaa kuin letuissa. Siksi paistan usein vohveleita ruoaksi, ja upotan taikinaan milloin pinaattia, milloin porkkanaraastetta. Siten saan helposti ujutettua naperoille kasviksia. Tässä resepti:
Vohvelit (G)
n. 10 kpl
- 50 g rasvaa (öljy, juokseva tai sulatettu mergariini tai voi)
- 5 dl maitoa
- 4 dl gluteenitonta jauhoseosta (valmis jauhoseos tai oman maun mukaan sekoittaen esim. kaura-, manteli-, quinoa-, tattari-, riisi-, maissi- ja perunajauhoja)
- 2 munaa
- 1 tl leivonjauhetta
- suolaa oman maun mukaan
(- 1 pussi pakastepinaattia tai n. 200 g hienoksi raastettua porkkanaa)
Kaikki ainekset (kasviksia lukuunottamatta) sekoitetaan keskenään. Annetaan taikinan turvota ainakin puoli tuntia. Mahdolliset kasvikset lisätään ennen paistamista. Paista vohvelit kullankeltaisiksi ja tarjoa heti mieluistesi lisukkeiden kera.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





































