Kuvitettu ohje: HELPPO VIHKO

Kun kaipaan nopeasti pientä vihkoa muistiinpanoilleni, tarvitsen vain

- paperia

- kartonkia

- nitojan

- peittävää teippiä

-sakset.

Kasataan paperit ja kannet pinoksi, ja niitataan yhteen kolmesta kohdasta.  Kannattaa tutustua nitojan niittauskapasiteettiin.  Pikkunitojilla saa tehtyä vain ohuita vihkoja, isoilla jynttäreillä yli sentinkin paksuisia opuksia.

Huolitellaan vihkon selkä hyvin pysyvällä ja peittävällä teipillä.  VALMIS!

Ilmastointiteippi on oikein luotettavaa ja sitä löytyy monissa väreissä (ylempi vihko).  Tummien värin alta niitit eivät erotu yhtä hyvin kuin vaaleiden. Alemman vihon punaisen kangasteippin löysin kaupasta jääkiekkomailojen vierestä.  Se on kai sitä, jolla mailan lapaa teippaillaan, mutta olen löytänyt sille muita käyttötarkoituksia.

Muistivihkojen lisäksi tekniikka sopii hyvin esim. tärkeiden papereiden kokoamiseen yksien kansien väliin.  Lasten piirrustuksista saa koottua hauskan kirjan, yhden kurssin monisteet saa näppärästi kasaan kauniisiin kansiin.   Kuvassa suurin opus on tällä tekniikalla kasattu graduni.  Aivan arkistointikelpoinen, kelpasi laitoksen kirjastoonkin ilman mukinoita!

Kuvitettu ohje: KIRJANSIDONTA

Ystäväni Leenan toiveesta tein ohjeen kirjansidonnasta.  Tutustuin kirjansidontaan ensimmäistä kertaa seiskaluokan käsityötunnilla ja myöhemmin lukion kuviksessa.  Innostuin kirjansidonnasta silloin valtavasti, ja tein niin monta kirjaa, että opin muistamaan vaiheet ulkoa.  Nyt ehti tulla muutaman vuoden tauko, ja siitä johtuen tein pari virhettä.  Mutta muistanpa sitten ensi kerralla ja osaan kertoa tässä sudenkuopista.

Ensin tehdään kirjan sivut.  Niihin voi käyttää melkein millaista paperia vain haluaa.  Tässä olen käyttänyt pitkittäissuunnassa puoliksi leikattuja A3-monistuspapereita, joista kahtia taittamalla tulee vaakamallisia A5-kokoisia sivuja.  Paperit siis taitetaan kahtia, ja niitä laitetaan sisäkkäin 4-6 yhteen nippuun.  Tässä tein kymmenen nippua, joissa kussakin on viisi taitettua paperia.

Seuraavaksi tehdään nippujen selkämyksiin merkit yhteenompelua varten.  Molemmista reunoista 5mm:n päähän laitetaan yksittäiset merkit, sitten väliosaan muutama merkkipari, joissa merkkien etäisyys on 1 cm (tai se mikä on käytettävän nauhan leveys).  Merkkiparien etäisyys toisistaan on pari kolme senttiä.  Käytetään ensimmäisen nipun merkkejä apuna ja vedetään viivottimen tms. kanssa kaikkiin nippuihin merkit samoihin kohtiin, niin ei tarvitse kaikkia nippuja mittailla.

Pistetään parsinneulalla reijät kaikkien merkkien kohdalle, kaikkien nipussa olevien paperien läpi. Sormustin on tässä oiva apu.

Sivuniput ommellaan yhteen vahvalla langalla (minulla kriteerinä se, että en saa käsin poikki), esim. puuvilla- tai pellavalanka on hyvää.  Tarvitaan myös 1 cm:n levyistä puuvillanauhaa niin monta pätkää, kuin nipuissa on merkkipareja.  Pätkän sopiva pituus on koko peperikasan paksuus + 6 cm.  Aloitetaan ompelu pistämällä ensimmäisen nipun päätyreijästä sisään ja viereisestä ulos.  Laitetaan ensimmäinen nauhanpätkä selkämykselle ja ommellaan sen yli pistämällä kolmanteen reikään jne.  Kun ensimmäinen nippu on saatu ommeltua, liitetään siihen seuraava jne. Jokaisen uuden nipun kiinniompelun jälkeen kannattaa kiristää langat sen nipun osalta.  Nauhat pitävät nippukasaa koossa.  Kun kaikki niput on ommeltu, päätellään langat.  Päättelyn ei tarvitse olla siisti, koska langat eivät jää valmiissa työssä näkyviin.  Vedetään nauhoja niin, että niput menevät mahdollisimman tiiviisti kasaan ja että nauhoista jää samanpituiset pätkät molemmille puolille, n. 3 cm.

Tehdään kansilehdet (2 kpl).  Niiden tulee olla samankokoiset kuin sivupaperit, mutta ne voivat olla hieman vahvempaa paperia, eri väriset tai muulla tavoi sivuista erottuvat.  Tässä leikkasin kansilehdet vinoon Irlannin tiekartasta.  Kansilehdet taitetaan kahtia, kuten sivupaperit, ja asetellaan sivupinon eteen ja taakse. 

Liimataan tukinauhojen päät kansilehtiin.  Sopiva liima on yleisliima (esim. EriKeeper) tai puuliima.  Kun liimaat nauhat jälkimmäiselle puolelle, kiristä nauhat mahdollisimman tiukalle.

Laitetaan kirjaraakile painavan kirjapinon alle.  Laitetaan suojapaperit tekeleen ylä- ja alapuolelle, ettei liima suttaa kirjoja tai pöytää.  Laimennetaan liimaa vedellä juoksevammaksi ( paksuudeltaan kuin lettutaikina tms.).  Sivellään kirjaraakileen selkämys useaan kertaan liimalla, niin että sitä menee joka rakoon ja nauhat vettyvät liimasta.  Ei haittaa, jos suojapaperit liimautuvat tekeleeseen kiinni.  Selkämys ei jää näkyviin, joten mahdolliset suojapaperin riekaleet jäävät piiloon.  Annetaan kuivua painon alla.  Mitataan kuivasta selkämyksestä sen paksuus (hieman paksumpi kuin sivupino muilta reunoilta mitattuna).  Tietoa tarvitaan kansien tekemiseen.

Kansiin tarvitaan paksua pahvia (kansien pahvit ja selkäpahvi), ohutta pahvia (kasaava tukipahvi), kangasta selkämykseen sekä paperia tai kangasta kansien päälystämiseen.

Kansiin tarvitaan tukevaa pahvia, n. 2,5mm -  3 mm paksua, sellaista joka ei taitu helposti (aaltopahvi ei käy).  Sopivaa pahvia myydään sellaisenaan, mutta kannattaa hyödyntää esim. paperilehtiöiden taustapahvit.  Jos on pääsy yritysten pahviroskiksia dyykkaamaan, niin voi löytää sopivan paksuisia mainospahveja.

Kannen koko on kolmelta sivulta n. 5 mm suurempi kuin kirjan sivu, selkämyksen puolelta reunat tulevat kohdakkain.  Jos haluaa tehdä kannen sisäpuolelle paikan kynälle (kuva jäljempänä), tehdään kansista sivureunoistaan pari senttiä leveämpi.

Selkäpahvi leikataan samasta paksusta pahvista.  Sen korkeudeksi tulee sama kuin kansissa, ja leveydeksi sivuosion paksuus liimatun selkämyksen kohdalta mitattuna. (Mittasin tätä kirjaa tehdessä selkämyksen paksuuden ennen painon alla liimausta, ja tulos oli pari milliä enemmän kuin liimatussa.  Huomasin virheen vasta, kun olin tehnyt kannet.  Jouduin tekemään uudet, siksi valmiissa kirjassa eri kannet kuin ohjeen vaihekuvissa.) 

Kasaava pahvi (yllä olevassa kuvasarjassa alhaalla vasemmalla) on alle millimetrin paksuista ja sitkeää, toiselta puolen kiiltävää.  Hyvää pahvia on esim. elintarvikepakkauksissa (riisi- ja näkkäripaketit ym.).  Pahvin korkeus on sama kuin kansipahvien, leveys selkäpahvin leveys + muutama sentti kummallekin puolelle.  Kasaavan pahvin taitoskohdat on hyvä nuutata etukäteen. Karhealta puolelta nuutataan viivat, joiden kohdalle kansipahvit liimataan (kuvassa ulommat viivat) ja kiiltävältä puolelta selkäpahvin merkkiviivat (kuvassa sisemmät), jotka on hyvä piirtää myös kiiltävälle puolelle. 

Tehdään taitokset valmiiksi nuutattuja linjoja pitkin (yllä vasemmalla) ja avataan.  Kannet ja selkäpahvi liimataan paikoilleen kasaavaan pahviin niin, että selkäpahvin molemmin puolin jää 6 mm:n levyiset urat.

Sitten liimataan kirjan selkäkangas.  Monenlaiset joustamattomat kankaat käyvät hyvin tarkoitukseen.  Tässä olen käyttänyt keinomokkaa.  Kangaspalan korkeuden tulisi olla kirjan korkeus + pari senttiä molempiin päihin.  Leveys on makuasia, mutta ainakin yhtä leveä kuin kasaava pahvi.  Pensselöidään reilusti liimaa selkäpahviin ja uriin, ja taitetaan kansiraakile kiinni valmiita taitoksia pitkin.  Yritetään tähdätä kansien selkämys keskelle nurinpäin olevaan kangasta, ja painetaan kiinni. Avataan kannet ja painellaan esim. sukkapuikkoa apuna käyttäen kangas huolellisesti kiinni urien seinämiin ja pohjaan.  Vasta sitten liimataan kankaan sivut kiinni kansipahveihin.  Lopuksi käännetään ja liimataa kankaan ylä- ja alaliepukkeet kansien sisäpuolelle.  Samalla venytellään kanrasta siten, että jää mahdollisimman vähän ryppyjä.

Kannet viimeistellään kansipapereilla.  Tässä olevat kartat ovat vanhasta koulukartastosta, joka lyötyi kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä.  Kansipaperiksi käy lähes mikä tahansa paperi, ei kuitenkaan liian ohut, kuten silkkipaperi.  Tapetti on loistavaa ja kannet voi päällystää myös kokonaan kankaalla.  Paperin tulisi ylettää kunkin kolmen reunan yli pari senttimetriä.  Liima kannattaa levittää kanteen, eikä paperiin, koska kauttaaltaan liimalla sivelty paperi rullautuu helposti.  Ainoastaan kankaan päälle tuleva reunaan pensselöidään liimaa, ei siis kankaaseen ollenkaan.  Näin reunasta saadaan mahdollisimman siisti. 

Reunojen liimaus aloitetaan kulmista, jotka taitetaan suorassa kulmassa kannen sisäpuolelle.  Painellaan paperi huolellisesti kynsillä pahvin reunoja myöten.  Viimeiseksi liimataan ylä-, ala- ja sivureuna.

Yllä tavallinen kansi.  Alla kansi, joka on leveämpi, ja johon on tehty kanttinauhasti pieni lenkki kynän säilytystä varten.  Liimaaminen taivuttaa kansia hieman kaarelle, joten niitä voi suoristaa painon alla.

Viimeinen vaihe vaatiikin tarkkuutta, jotta kirjasta tulee käyttökelpoinen.  Kansilehtien ulommat puoliskot tukinauhoineen liimataan kiinni kansiin.  Jos kohdistus ei ole tarkka, kirja ei avaudu kunnolla.  Kansilehtien ja kansipahvien selänpuoleisten reunojen tulee liimautua aivan kohdakkain.

Sujautetaan ulomman kansilehden väliin suojapaperi, jottei liima suttaa sivuja, ja jotta voi huoletta sutia liimaa paperin reunojen yli.  Levitetään liimaa koko kansilehden ulommalle osalle (kansilehtihän on taitettu kaksinkerroin), erityisesti nauhoille.  Poistetaan liimainen suojapaperi, ja laitetaan puhdas tilalle (saumoista voi tursuta ylimääräistä liimaa). 

Asetellaan sivunivaska oikeaan kohtaan alakannen päälle.  Käännetään yläkansi varovasti liimaisen kansilehden päälle niin, että kansipahvin ja kansilehden reunat tulevat kohdakkain.  Käännetään kirja, ja liimaa toinen puoli, suojapapereita unohtamatta.  Painetaan hetki.  Saamistani ohjeista poiketen teen tässä vaiheessa aina testiavauksen, kun liima on vielä märkää, ja kannet saa irrotettua, jos kohdistuksessa on tapahtunut virhe.  Avaan toisellä kädellä varovati kannen aivan auki samalla kun toisella kädellä painan kansilehden saumakohdasta.  Jos molemmat kannet avautuvat kunnolla ääriasentoon ilman, että kansilehti lähtee irtoamaan, on kohdistus onnistunut.  Sitten laitetaan kirja kuivumaan painon alle mieluiten yön yli.

 Sitten kirja on valmis, jipii!

Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia heräsi!

Paperin kuviointia, ohje 2: JAPANILAINEN MARMOROINTI

Japanilaisessa marmoroinnissa kuviot syntyvät veden liikkeistä.  Tekniikka on helppo, ja värejä olen nähnyt useammassakin askartelu- ja taidetarvikeliikkeessä.  Tekniikkaan voisivat soveltua jotkin muutkin värit, mutta itse olen käyttänyt vain näitä marmorointitaritukseen tehtyjä Sakuran värejä.

Otetaan astia, joka on hieman käytettäviä papereita suurempi, ja laitetaan siihen vettä.  Väripakkauksessa on pieniä paperiympyröitä, jollainen kastellaan ja laitetaan veden pinnalle.  Paperin  päälle pudotetaan pulloista värejä, tippa tai pari kutakin käytettävää väriä.  Paperi estää tippoja vajoamasta veden pintakalvon läpi, ja värit leviävät veden pinnalle.

Värejä voi sekoittaa tikulla, mutta värit liikuvat suurempina kuvioina ja sekoittuvat vähemmän veteen, kun veden pintaa liikutetaan puhaltamalla siihen viistosti pillillä.

Kun kuvio on mieluinen, lasketaan pinnalle varovasti paperi aloittaen toisesta reunasta.  Värin annetaan hetki imeytyä ennen paperin nostamista.  Nosto tapahtuu kätevimmin pinseteillä.  Väriä kannattaa käyttää kohtuudella, sillä liika väri valuu nostovaiheessa pitkin paperia.  Värin valuminen voi johtua myös peperilaadusta.  Jotkin paperit imevät väriä paremin kuin toiset.  Paras käyttämäni paperi tähän hommaan on ollut lapsille suunnatussa askartelulehtiössä ollut halpa, huokoinen värillinen paperi.  Myös tavallinen monistuspaperi on oikein kelvollista.  Kannattaa tehdä kokeiluja eri laatuisille ja värisille papereille.  Hyvä merkki paperissa on se, että se jää pötköttämään veden pinnalle, eikä ala heti rullautua reunoistaan.

Paperin nostamisen jälkeen pinnalle jää vielä väriä.  Varsinkin valkoiselle paperille siitä saa vielä oivat kuviot.  Jos uuteen työhön haluaa täysin uudet värit, on vesi syytä vaihtaa.  Valmiit työt laitetaan vaikka sanomalehdelle kuivumaan, ja ne kannattaa prässätä vielä suoriksi kirjojen välissä.

Tämä tekniikka on helppo, nopea ja ihanan ylläksellinen. Veden pinnan liikkeisiin voi vaikuttaa, mutta niitä ei voi täysin hallita, joten jokainen työ on enemmän tai vähemmän yllätys.

Tuloksia:

Vaatetta itselle

Tein uuden hyökkäyksen epämukavuusalueelleni naistenvaateompeluun, ja sain pari kohtaa lisää kantapään kautta opittujen asioiden listaan:

8) rypytyslangat kannattaa ommella tosi löysillä kireyksillä
9) raitojen kohdistus kannattaa aloittaa kainalosta, ei olkapäästä (etenkin jos hihoihin tulee puhvia)
10) Minulla on simpanssin kädet. Kaavojen hihanpituus ei riitä.
11) Silityksellä saa ihmeitä aikaan.
12) Älä arvioi.  Mittaa.

Mutta alan olla voiton puolella tässä ompelussa, sillä hymyä on jo enemmän kuin irvistelyä!

Ompelus 1: RAITAPAITA
Mitä uutta opin?
- hihojen rypytys
- leveä helmaresori

Ompelus 2: COLLEGEMEKKO
Mitä uutta opin?
- muotokaitaleen käyttö
- pussitaskut

Ompelus 3: LAATIKKOPAITA
- vaatteen tekeminen ilman kaavaa

Kortteja lorupussiin

Ystäväni pyysi minua tekemään muotit lorupussikorttien sarjatuotantoa varten.  Hän työskentelee kirjastossa, ja pieni tyttö oli satutunnilla esittänyt toiveen, että kortteja saisi mukaan kotiinkin.  Tuumasta toimeen.  Tein malleista mahdollisimman yksinkertaisia, jotta lorukortteja saisi valmiiksi nopeaan tahtiin.  Nyt jännitän, millaisia loruja ystäväni näihin löytää, ja mikä on kirjaston lapsiasiakkaiden palaute.

Herkulliset bataattirieskat

Bataattirieskat (G,L)
- n. 500 g keitettyä / höyrytettyä bataattia
- 2 dl keitinvettä
- suolaa oman maun mukaan
- 2 munaa
- 2 dl kaurajauhoa
- 1 dl karkeaa riisijauhoa
- 1 dl mantelijauhoa
- 1,5 dl quinoajauhoa tai tattarijauhoa
- 0,5 dl kaurakuitua
- 2 rkl psylliumia

1) Soseuta keitetty bataatti keitinveden kanssa, ja lisää suola ja psyllium.
2) Lisää loput ainekset jäähtyneeseen soseeseen.
3) Jaa taikina kahdelle pellille 2 x 9 kasaan (yksi kasa tulee tosi kukkuraisesta ruokalusikallisesta), ja taputtele ne litteiksi jauhotetuin käsin.
4) Paista 225 °C:ssa n. 15 minuuttia.

Jauhoina voi käyttää muitakin kuin yllä mainittuja.  Itse laitan vähän sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan.  Kaurajauhosta tulee aromia, mantelijauhosta menevyyttä, quinoasta paljon kivennäisaineita, siksi käytän nykyään paljon niitä leivonnassa.  Jos leivot vehnäjauhoilla, et tarvitse psylliumia.

Kuvitettu ohje: LAATIKKO KIRJANKANSISTA

 Vanhoissa kirjoissa on usein hienot kannet, eikä niitä raaskisi heittää pois, vaikka sisällölle ei enää olisikaan käyttöä.  Muistelin nähneeni joskun kuvan kirjan kansista tehdystä säilytysrasiasta, ja päätin koettaa minäkin.  Aika oli ajanut jo tämän tietokirjavanhuksen ohi, joten sen kannet saivat nyt uuden elämän.  Näin se tapahtui...

Tarvikkeet:
- kovakantinen kirja
- ohutta pahvia (tässä paperilehtiön taustapahvi)
- liimaa
(- koristeteippiä)
- askarteluveitsi ja leikkuualusta
- kynä ja viivain
- nauhaa

Mittasin kirjan sivuosion paksuuden.  Sitten leikkasin sen varovasti askarteluveitsellä irti kansista.

Kansiin pitää siis jäädä tuo selkämys kiinni.  Koska saumat olivat vähän repsottavat ja selkämys hauraan tuntuinen, siistin ja vahvistin sisäselkämyksen ja saumat koristeteipillä.  Sattui löytymään tuollaista kansien henkeen sopivaa washiteippiä.  Molempien kansien reunaan liimasin puuvillanauhat.  Niiden sijasta voisi myös laittaa jonkin hakasen tai salvan.

Kirjan toiseen kanteen tulee varsinainen laatikko ja toiseen rasian kansi.  Kuvassa ovat laatikon seiniin tarvittavat pahvikappaleet.  Jos pahvin koko riittää, voi seinät tehdä yhdestä kappaleesta.  Tein tässä kahdesta samanlaisesta.  Kappaleiden alaosasta tulee seinät, yläosasta pohjaan liimattavat tukiläystäkkeet.  Seinien korkeus on sama kuin sivuosion paksuus (mitattiin alussa), ja läystäkkeiden korkeudeksi laitoin 1,5 cm. Päätyihin laitetaan myös pienet läystäkkeet (oikealla), joilla kappaleet liimataan yhteen.  Nuuttasin (= vedin sukkapuikolla viivottimen reunaa pitkin) kaikki kohdat, joihin oli tuleva taitos, jotta taitoksista tulisi suorat ja siistit).  Laatikosta tein hieman kantta pienemmän, niin että jokaiseen reunaan jäi 0,5 cm.  Eli siis kappaleiden osien mitat (leveys ja syvyys) saatiin vähentämällä kirjan kansien mitoista 1 cm.

Sitten tein taitokset ja liimasin laatikon kehikon kasaan.  Päätyjen läystäkkeet liimasin reunojen sisäpuolelle.  Liiman levitys taitettuihin pohjaläystäkkeisiin...

...ja liimaus pohjaan.

Liimasin vielä koristeteipin seinien ympäri, koska taitettu pahvi irvisteli vähän rumasti.  Kaikeksi onneksi teippini oli juuri reunan levyistä.

Sitten kannen seinät pahvista.  Leveyden on syytä olla pari kolme millimetriä suudempi kuin pohjassa, jotta sujahtavat mukavasti limittäin.  Sivureunoihin riittää parikin senttiä, tai voi tehdä yhtä pitkät kuin laatikko-osassakin.  Minä tein sen pituiset kuin mitä pahvistani riitti.  Kannen reunan korkeus on se sama sivuosion paksuus, ja läystäkkeisiin laitoin sen 1,5 cm.

Koristelin tämänkin reunan teipillä ja pyöristin vapaiksi jäävät kulmat.  Sitten sovitin kannen reunan laatikon reunan päälle, suljin ja sovittelin kirjan päälimmäisen kannen sopivaan kohtaan, ja tein siihen kynällä merkit liimaamista varten.

Lopuksi kannen liimaus paikoilleen ja kuivumisen odottelu.  Valmis!

Rasiaa voi käyttää vaikka säilytykseen tai lahjapakettina.  Tässä polymeerimassasta tehdyt helmet testisisältönä.  Jee!  Olen sangen tyytyväinen lopputulokseen, näitä teen lisää!