Kuvitettu ohje: KORTTIKIRJA

Tein kaksi vuotta sitten korteista kirjan lahjaksi ystävieni vauvalle.  Liimailin korttipohjille kuvioita erilaisista materiaaleista, joita vauvan oli mukava katsella ja tunnustella.  Viime viikolla tuli tieto, että tuo tärkeäksi muodostunut kirja oli kärsinyt huomattavan vesivahingon, ja toiveissa olisi uusi kirja jouluksi.  En oikein muista, mitä kaikkea tuossa kirjassa oli, joten tässä ohjeessa kootaan nyt sitten osa 2, kaksivuotiaalle.

Olen oppinut tämän tekniikan äidiltäni.  Hän kehitti sen itse 80-luvulla, kun halusi askarrella meille tenaville kestäviä kuvakirjoja.  Samalla tekniikalla hän teki meille joulukorteista myös joululaulukirjat, jotka olivatkin ahkerassa käytössä.  Itse innostuin myös tekemään itselleni joululaulukirjoja sitä mukaa kuin laulumieltymykset muuttuivat.  Esikoisen synnyttyä tein hänelle kirjan kauniista postikorteista.

Kirjassa voi siis käyttää valmiita kortteja, tai askarrella itse.  Minä käytin tässä lahjatoivekirjassa molempia.  Tuunasin myös valmiita kortteja.  Tässä muutama esimerkki.

Juusto keltaisesta vakosametista.  Mukava tunnustella pienillä sormilla.  Tähän juustoon liittyy semmoinen tarina, että kun leikkasin noita reikiä kankaaseen, niin yksi ympyriäinen lennähti huomaamattani lattialle.  Kun myöhemmin sen huomasin, luulin sitä perunalastuksi.  Kun se sitten paljastuikin syömäkelvottomaksi, oli pakko lähteä kauppaan ostamaan pieni pussillinen oikeita sipsejä.  Mutta nyt takaisi kirjan pariin.

Hiiri keinomokasta skräppipaperitaustalla.

Leikkasin sienikortista muutaman sienen lakit irti, ja liimasin taustalle erivärisiä läpinäkyviä muovikalvoja.  Taustapuolelle tarkoitettuun korttiin tein reiät samoihin kohtiin.

Korttien lisäksi kirjaan tarvitaan ohutta askarteluhuopaa.  Huovasta leikataan n. kolmen sentin levyisiä ja korttien korkuisia läystäkkeitä, sekä yksi leveämpi läystäke (kaksi kertaa kapean läystäkkeen leveys ja vähän päälle).  Kuvan kortti on täytetty erilaisilla washiteipeillä.

Kaksi kortti liimataan nurjat puolet vastakkain, ja niiden väliin liimataan huopaläystäke niin, että se on n. 1,5 cm:n leveydeltä korttien välissä ja loput ulkopuolella.

Kas näin.  Tässä on nyt yksi kirjan sivu valmiina.  Lopuksi reunoja voi vähän siistiä.  Liimattu sivu laitetaan painon alle kuivumaan.

Leveämpi huopaläystäke tulee kansia varten (kuvassa ylimpänä).  Läystäkkeen molempiin reunoihin liimataan vastakkain kaksi korttia.  Läystäkkeen tulee olla sen levyinen, että kaikki sivut mahtuvat kansien sisään.

Tällä tavalla kannet kääräistään sivujen ympärille.  Jos sivut eivät meinaa mahtua kansien sisään, voi sivujen huopaläystäkkeistä leikata vähän pois.  Mutta kannattaa mittailla. 

Sitten ommellaan kannet ja sivut yhteen.  Sormet ovat aika kovilla tuossa ompelussa, joten sormustin ja nahkahanska ovat kyllä avuksi.  Laitoin tuollaiset ompelunipsut pitämään sivuja paikoillaan.  Pyykkipojat ajavat saman asian.

Ja nyt se on valmis ja voidaan kurkata sisälle.

 

 

Ja vielä pakettiin.  Paperi on sivu vanhasta maailmankartastosta.

 

Hyvää joulua Ellille!  Älä piilota uutta kirjaa kylpyammeeseen!

Kuvitettu ohje ja arvonta: INKKARIKORVIKSET

Olin varmaan 11- tai 12-vuotias, kun tätini Tupu opetti minut valmistamaan nk. intiaanikorvakoruja.  Hän oli oppinut taidon serkkuni silloiselta tyttöystävältä, ja tilannut helmiä postimyynnistä Yhdysvalloista asti.  Silloin ei nimittäin Suomessa ollut saatavilla tarpeeksi pieniä helmiä.  Oli kuulemma tullimiehillä ollut helmilastissa ihmettelemistä.  Minäkin sain osani helmistä, ja innostuin korujen tekemisestä valtavasti.  Tein niitä lahjaksi, ja taisin jonkun parin myydäkin.  Ainakin kerran koulun käytävällä yksi opettaja pysäytti ja tilasi minulta korvakorut itselleen.  Ajattelin silloin, että voisin vaikka mennä koruja myymään johonkin, mutta en saanut koskaan aikaiseksi.  En taida olla tarpeeksi bisneshenkinen.  Mutta näprääminen on aina hauskaa, ja itselle on syntynyt monta paria erivärisiä asuja täydentämään. Jaan tämän ohjeen nyt teidän muidenkin iloksi!

Tarvikkeet:

- putkihelmiä

- siemenhelmiä, koko n. 11/0 - 15/0 (suunnilleen sama läpimitta kuin putkihelmissä)

- ohutta korusiimaa tai ompelulankaa

- kapea neula (myös silmäosa aivan litteä ja kapea)

Tarvikkeita saa korutarvikeliikkeistä, Suomesta esim. Villihelmi, meren takaa esim.  Firemountain Gems.  Yhdysvalloista metallisia korunosia tilatessa tulee olla tarkkana, sillä siellä nikkeli ei ole kielletty ainesosa koruissa, tosin kuin EU:ssa.

Leikkaa siimasta tai langasta n. metrin pituinen pätkä.  Ensin tehdään korun runko putkihelmistä.  Pujota neula kahden putkihelmen läpi (kohdat 1 ja 2).  Jätä vähän neulaa pidempi lankahäntä päättelyä varten, mutta älä tee päähän solmua.

Laita neula uudestaan molempien helmien läpi (3 ja 4) samaan suuntaan kuin alussa, ja kiristä lanka niin, että helmet asettuvat tiukasti vierekkäin.  Kiristä lanka aina joka vaiheen jälkeen.  Ohjepiirroksissa on löysät langat vain havainnollistuksen vuoksi.

Lisää riviin uusi helmi pujottamalla neula ensin sen läpi (5)...

...sitten edellisen helmen läpi (6), ja vielä toisen kerran uuden helmen läpi (7).  Lisää helmiä riviin toistamalla kohtia 5, 6 ja 7.

Kun runko on valmis (tässä helmiä seitsemän), aletaan rankentaa korun "kattoa".  Pujota lankaan siemenhelmi (8)...

...ja vie neula kahden viimeisen putkihelmen välissä olevan langan alitse (9).

Sitten vie neula takaisin siemenhelmen läpi (10) ja kiristä lanka.  Siemenhelmi on kiinnittynyt nyt runkoon.

Pujota lankaan seuraava siemenhelmi, ja kiinnitä se toiseksi ja kolmanneksi viimeisen putkihelmen saumakohtaan toistamalla kohdat 9 ja 10.  Jatka samalla lailla koko rivi loppuun.  Riviin tulee siemenhelmiä yksi vähemmän kuin runkoon putkihelmiä.

Etene seuraavalle riville, ja kiinnitä siemenhelmet edellisen kerroksen päälle toistamalla kohtia 8, 9 ja 10.  Tee aina uusi kerros, kunnes viimeisessä kerroksessa on enää kaksi helmeä. Joka kerrokseen tulee aina yksi helmi vähemmän kuin edelliseen kerrokseen.  Jos haluat työskennellä koko ajan samaan suuntaan, käännä työ ympäri kerrosten välissä.  Itse oikeakätisenä haluan ommella aina oikealta vasemmalle.  

Katon jälkeen tehdään koukkua varten lenkki kuudesta tai kahdeksasta helmestä.  Jos korvakorun koukussa on kiinteä silmukka (malli 1), kannattaa koukku kiinnittää mukaan jo tässä vaiheessa.  Toki silmukan saa tarvittaessa väännettyä korupihdeillä auki ja sujautettua korun lenkkiin myöhemminkin.  Koukkumallit 2 ja 3 on helppo laittaa koruun kiinni jälkikäteen.  Pujota helmet lankaan (11).

Pujota sitten neula samaa kautta helmijonon läpi uudestaan (12)...

...ja kiristä lanka, jolloin helminauha taipuu lenkiksi.

Pujottele lanka katon reunahelmien ja reunimmaisen putkihelmen läpi alas (13-18).  Sitten tehdään hapsut.

Perusmallissa pujotetaan lankaan haluttu määrä helmiä (19) ja viedään sitten neula takaisin samaa reittiä (20) alkaen toiseksi viimeisestä tai neljänneksi viimeisestä helmestä.  Ensimmäisessä tapauksessa hapsun päädystä tulee suora, jälkimmäisessä päätyyn muodostuu kuin pieni kukkanen.  Pujota neula viimeisen putkihelmen läpi (21). Toista kohdat 18-21 järjestyksessä kaikkien putkihelmien kohdalla...

...paitsi viimeisessä jätä pois kohta 21, mikäli putkihelmiä on pariton määrä.  Solmi loppulanka ja alussa jätetty häntä tiukalle umpisolmulle.  Jos putkihelmiä on parillinen määrä, solmu tulee rungon yläpuolelle.

Päättele langat pujottamalla ne hapsujen sisään.  Katkaise langat ja tee toinen samanlainen koru. Pujota koukut paikoilleen.

Valmista!

Jos kokeilette ohjettani, kuulisin mielelläni tuloksistanne!

Alla pieni näyttely tekemistäni inkkarikorviksista.  Joukossa on sekä viime vuosina, että lapsena 90-luvulla tekemiäni.  Lenkuravariaatiossa lenkkien sisällä kulkee vain yksinkertainen lanka.

Jos haluat omaksesi ohjeessa näkyvät korvakorut tai jonkun näyttelyn pareista (paitsi kaksi viimeistä, ne ovat omassa käytössäni), osallistu ARVONTAAN!

Osallistuminen tapahtuu kirjoittamalla sähköpostia osoitteeseen inspiratikka@gmail.com.  Kirjoita aihekenttään "Arvonta" ja viestikenttään toivomasi korupari.

Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 15.6.2014 klo 12:00.

Korvakorupari arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.

Ilmoitan voittajan tiistaina 17.6.2014 blogissani.

Onnea arvontaan!

Syvyyksien saalistajat

Merieläimet ovat olleet meillä viime aikoina kovassa kurssissa.  Kun kysyin esikoiselta, minkä kuvan hän haluaisi uuteen pipoon, hän toivoi ahmattiankeriasta ( Saccopharynx sp.).

Toteutin kalan silitysarkeilla (ohje), joista harmaa on heijastavaa materiaalia.  Silmäksi laitoin silitettävän strassin.  Eihän tuosta pökerryttävän kaunis tullut, mutta eipä ole mallikaan.  Kauneus on toki katsojan silmässä, ja pipo otettiin ilolla vastaan.

Olen aina ollut valaiden harras ystävä.  Kun löysin Sampsukasta kaskelottitrikoota, päätin tehdä siitä naperoille pyjamat.  Viime aikoina ei ole tullut lisäyksiä listaani "Kantapään kautta opittuja asioita", mutta voisin muuttaa listan nimeksi "Asioita, jotka olisi pitänyt oppia tyrimisen jälkeen", sillä toistin pari vanhaa mokaani.  Toinen virhe jäi vaatteen sisäpuolelle, mutta toista on mahdoton peitellä.  Leikkasin pienempien housujen toisen lahkeen näetsen väärin päin, ja nyt valaat uivat selällään.  Lohduttauduin sillä, että kun lapsi katsoo yllään olevia housuja, ylösalaisin olevat kaskelotit näyttäytyvät hänelle oikein päin.

Tein paitojen etukappaleisiin kuvat käyttäen kankaallekin tarkoitettua leimasinväriä (Versa Craft) ja silitysarkkeja.  Leikkasin kontaktimuovista aaltosabluunan (ensin leikkasin aallot väärälle puolelle, kuten kuvasta näkyy), liimasin sen kankaaseen, ja töpöttelin väriä sabluunan reunaan himmentäen alaspäin.  Sitten irrotin kontaktimuovin ja silitin värin leivinpaperin läpi kiinni kankaaseen.  Lopuksi silitin silitysarkeista leikkaamani kaskelotin ja kimmeltävät pärskepisarat (ohje).

Merellisiä unia!