Tein kaksi vuotta sitten korteista kirjan lahjaksi ystävieni vauvalle. Liimailin korttipohjille kuvioita erilaisista materiaaleista, joita vauvan oli mukava katsella ja tunnustella. Viime viikolla tuli tieto, että tuo tärkeäksi muodostunut kirja oli kärsinyt huomattavan vesivahingon, ja toiveissa olisi uusi kirja jouluksi. En oikein muista, mitä kaikkea tuossa kirjassa oli, joten tässä ohjeessa kootaan nyt sitten osa 2, kaksivuotiaalle.
Olen oppinut tämän tekniikan äidiltäni. Hän kehitti sen itse 80-luvulla, kun halusi askarrella meille tenaville kestäviä kuvakirjoja. Samalla tekniikalla hän teki meille joulukorteista myös joululaulukirjat, jotka olivatkin ahkerassa käytössä. Itse innostuin myös tekemään itselleni joululaulukirjoja sitä mukaa kuin laulumieltymykset muuttuivat. Esikoisen synnyttyä tein hänelle kirjan kauniista postikorteista.
Kirjassa voi siis käyttää valmiita kortteja, tai askarrella itse. Minä käytin tässä lahjatoivekirjassa molempia. Tuunasin myös valmiita kortteja. Tässä muutama esimerkki.
Juusto keltaisesta vakosametista. Mukava tunnustella pienillä sormilla. Tähän juustoon liittyy semmoinen tarina, että kun leikkasin noita reikiä kankaaseen, niin yksi ympyriäinen lennähti huomaamattani lattialle. Kun myöhemmin sen huomasin, luulin sitä perunalastuksi. Kun se sitten paljastuikin syömäkelvottomaksi, oli pakko lähteä kauppaan ostamaan pieni pussillinen oikeita sipsejä. Mutta nyt takaisi kirjan pariin.
Hiiri keinomokasta skräppipaperitaustalla.
Leikkasin sienikortista muutaman sienen lakit irti, ja liimasin taustalle erivärisiä läpinäkyviä muovikalvoja. Taustapuolelle tarkoitettuun korttiin tein reiät samoihin kohtiin.
Korttien lisäksi kirjaan tarvitaan ohutta askarteluhuopaa. Huovasta leikataan n. kolmen sentin levyisiä ja korttien korkuisia läystäkkeitä, sekä yksi leveämpi läystäke (kaksi kertaa kapean läystäkkeen leveys ja vähän päälle). Kuvan kortti on täytetty erilaisilla washiteipeillä.
Kaksi kortti liimataan nurjat puolet vastakkain, ja niiden väliin liimataan huopaläystäke niin, että se on n. 1,5 cm:n leveydeltä korttien välissä ja loput ulkopuolella.
Kas näin. Tässä on nyt yksi kirjan sivu valmiina. Lopuksi reunoja voi vähän siistiä. Liimattu sivu laitetaan painon alle kuivumaan.
Leveämpi huopaläystäke tulee kansia varten (kuvassa ylimpänä). Läystäkkeen molempiin reunoihin liimataan vastakkain kaksi korttia. Läystäkkeen tulee olla sen levyinen, että kaikki sivut mahtuvat kansien sisään.
Tällä tavalla kannet kääräistään sivujen ympärille. Jos sivut eivät meinaa mahtua kansien sisään, voi sivujen huopaläystäkkeistä leikata vähän pois. Mutta kannattaa mittailla.
Sitten ommellaan kannet ja sivut yhteen. Sormet ovat aika kovilla tuossa ompelussa, joten sormustin ja nahkahanska ovat kyllä avuksi. Laitoin tuollaiset ompelunipsut pitämään sivuja paikoillaan. Pyykkipojat ajavat saman asian.
Ja nyt se on valmis ja voidaan kurkata sisälle.
Ja vielä pakettiin. Paperi on sivu vanhasta maailmankartastosta.
Hyvää joulua Ellille! Älä piilota uutta kirjaa kylpyammeeseen!
