lauantai 25. tammikuuta 2014

Kuvitettu ohje: KIRJANSIDONTA


book-binding-tutorial

Ystäväni Leenan toiveesta tein ohjeen kirjansidonnasta.  Tutustuin kirjansidontaan ensimmäistä kertaa seiskaluokan käsityötunnilla ja myöhemmin lukion kuviksessa.  Innostuin kirjansidonnasta silloin valtavasti, ja tein niin monta kirjaa, että opin muistamaan vaiheet ulkoa.  Nyt ehti tulla muutaman vuoden tauko, ja siitä johtuen tein pari virhettä.  Mutta muistanpa sitten ensi kerralla ja osaan kertoa tässä sudenkuopista.

Ensin tehdään kirjan sivut.  Niihin voi käyttää melkein millaista paperia vain haluaa.  Tässä olen käyttänyt pitkittäissuunnassa puoliksi leikattuja A3-monistuspapereita, joista kahtia taittamalla tulee vaakamallisia A5-kokoisia sivuja.  Paperit siis taitetaan kahtia, ja niitä laitetaan sisäkkäin 4-6 yhteen nippuun.  Tässä tein kymmenen nippua, joissa kussakin on viisi taitettua paperia.


Seuraavaksi tehdään nippujen selkämyksiin merkit yhteenompelua varten.  Molemmista reunoista 5mm:n päähän laitetaan yksittäiset merkit, sitten väliosaan muutama merkkipari, joissa merkkien etäisyys on 1 cm (tai se mikä on käytettävän nauhan leveys).  Merkkiparien etäisyys toisistaan on pari kolme senttiä.  Käytetään ensimmäisen nipun merkkejä apuna ja vedetään viivottimen tms. kanssa kaikkiin nippuihin merkit samoihin kohtiin, niin ei tarvitse kaikkia nippuja mittailla.


Pistetään parsinneulalla reijät kaikkien merkkien kohdalle, kaikkien nipussa olevien paperien läpi. Sormustin on tässä oiva apu.


Sivuniput ommellaan yhteen vahvalla langalla (minulla kriteerinä se, että en saa käsin poikki), esim. puuvilla- tai pellavalanka on hyvää.  Tarvitaan myös 1 cm:n levyistä puuvillanauhaa niin monta pätkää, kuin nipuissa on merkkipareja.  Pätkän sopiva pituus on koko peperikasan paksuus + 6 cm.  Aloitetaan ompelu pistämällä ensimmäisen nipun päätyreijästä sisään ja viereisestä ulos.  Laitetaan ensimmäinen nauhanpätkä selkämykselle ja ommellaan sen yli pistämällä kolmanteen reikään jne.  Kun ensimmäinen nippu on saatu ommeltua, liitetään siihen seuraava jne. Jokaisen uuden nipun kiinniompelun jälkeen kannattaa kiristää langat sen nipun osalta.  Nauhat pitävät nippukasaa koossa.  Kun kaikki niput on ommeltu, päätellään langat.  Päättelyn ei tarvitse olla siisti, koska langat eivät jää valmiissa työssä näkyviin.  Vedetään nauhoja niin, että niput menevät mahdollisimman tiiviisti kasaan ja että nauhoista jää samanpituiset pätkät molemmille puolille, n. 3 cm.


Tehdään kansilehdet (2 kpl).  Niiden tulee olla samankokoiset kuin sivupaperit, mutta ne voivat olla hieman vahvempaa paperia, eri väriset tai muulla tavoi sivuista erottuvat.  Tässä leikkasin kansilehdet vinoon Irlannin tiekartasta.  Kansilehdet taitetaan kahtia, kuten sivupaperit, ja asetellaan sivupinon eteen ja taakse. 

Liimataan tukinauhojen päät kansilehtiin.  Sopiva liima on yleisliima (esim. EriKeeper) tai puuliima.  Kun liimaat nauhat jälkimmäiselle puolelle, kiristä nauhat mahdollisimman tiukalle.


Laitetaan kirjaraakile painavan kirjapinon alle.  Laitetaan suojapaperit tekeleen ylä- ja alapuolelle, ettei liima suttaa kirjoja tai pöytää.  Laimennetaan liimaa vedellä juoksevammaksi ( paksuudeltaan kuin lettutaikina tms.).  Sivellään kirjaraakileen selkämys useaan kertaan liimalla, niin että sitä menee joka rakoon ja nauhat vettyvät liimasta.  Ei haittaa, jos suojapaperit liimautuvat tekeleeseen kiinni.  Selkämys ei jää näkyviin, joten mahdolliset suojapaperin riekaleet jäävät piiloon.  Annetaan kuivua painon alla.  Mitataan kuivasta selkämyksestä sen paksuus (hieman paksumpi kuin sivupino muilta reunoilta mitattuna).  Tietoa tarvitaan kansien tekemiseen.


Kansiin tarvitaan paksua pahvia (kansien pahvit ja selkäpahvi), ohutta pahvia (kasaava tukipahvi), kangasta selkämykseen sekä paperia tai kangasta kansien päälystämiseen.

Kansiin tarvitaan tukevaa pahvia, n. 2,5mm -  3 mm paksua, sellaista joka ei taitu helposti (aaltopahvi ei käy).  Sopivaa pahvia myydään sellaisenaan, mutta kannattaa hyödyntää esim. paperilehtiöiden taustapahvit.  Jos on pääsy yritysten pahviroskiksia dyykkaamaan, niin voi löytää sopivan paksuisia mainospahveja.

Kannen koko on kolmelta sivulta n. 5 mm suurempi kuin kirjan sivu, selkämyksen puolelta reunat tulevat kohdakkain.  Jos haluaa tehdä kannen sisäpuolelle paikan kynälle (kuva jäljempänä), tehdään kansista sivureunoistaan pari senttiä leveämpi.

Selkäpahvi leikataan samasta paksusta pahvista.  Sen korkeudeksi tulee sama kuin kansissa, ja leveydeksi sivuosion paksuus liimatun selkämyksen kohdalta mitattuna. (Mittasin tätä kirjaa tehdessä selkämyksen paksuuden ennen painon alla liimausta, ja tulos oli pari milliä enemmän kuin liimatussa.  Huomasin virheen vasta, kun olin tehnyt kannet.  Jouduin tekemään uudet, siksi valmiissa kirjassa eri kannet kuin ohjeen vaihekuvissa.) 

Kasaava pahvi (yllä olevassa kuvasarjassa alhaalla vasemmalla) on alle millimetrin paksuista ja sitkeää, toiselta puolen kiiltävää.  Hyvää pahvia on esim. elintarvikepakkauksissa (riisi- ja näkkäripaketit ym.).  Pahvin korkeus on sama kuin kansipahvien, leveys selkäpahvin leveys + muutama sentti kummallekin puolelle.  Kasaavan pahvin taitoskohdat on hyvä nuutata etukäteen. Karhealta puolelta nuutataan viivat, joiden kohdalle kansipahvit liimataan (kuvassa ulommat viivat) ja kiiltävältä puolelta selkäpahvin merkkiviivat (kuvassa sisemmät), jotka on hyvä piirtää myös kiiltävälle puolelle. 



Tehdään taitokset valmiiksi nuutattuja linjoja pitkin (yllä vasemmalla) ja avataan.  Kannet ja selkäpahvi liimataan paikoilleen kasaavaan pahviin niin, että selkäpahvin molemmin puolin jää 6 mm:n levyiset urat.



Sitten liimataan kirjan selkäkangas.  Monenlaiset joustamattomat kankaat käyvät hyvin tarkoitukseen.  Tässä olen käyttänyt keinomokkaa.  Kangaspalan korkeuden tulisi olla kirjan korkeus + pari senttiä molempiin päihin.  Leveys on makuasia, mutta ainakin yhtä leveä kuin kasaava pahvi.  Pensselöidään reilusti liimaa selkäpahviin ja uriin, ja taitetaan kansiraakile kiinni valmiita taitoksia pitkin.  Yritetään tähdätä kansien selkämys keskelle nurinpäin olevaan kangasta, ja painetaan kiinni. Avataan kannet ja painellaan esim. sukkapuikkoa apuna käyttäen kangas huolellisesti kiinni urien seinämiin ja pohjaan.  Vasta sitten liimataan kankaan sivut kiinni kansipahveihin.  Lopuksi käännetään ja liimataa kankaan ylä- ja alaliepukkeet kansien sisäpuolelle.  Samalla venytellään kanrasta siten, että jää mahdollisimman vähän ryppyjä.


Kannet viimeistellään kansipapereilla.  Tässä olevat kartat ovat vanhasta koulukartastosta, joka lyötyi kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä.  Kansipaperiksi käy lähes mikä tahansa paperi, ei kuitenkaan liian ohut, kuten silkkipaperi.  Tapetti on loistavaa ja kannet voi päällystää myös kokonaan kankaalla.  Paperin tulisi ylettää kunkin kolmen reunan yli pari senttimetriä.  Liima kannattaa levittää kanteen, eikä paperiin, koska kauttaaltaan liimalla sivelty paperi rullautuu helposti.  Ainoastaan kankaan päälle tuleva reunaan pensselöidään liimaa, ei siis kankaaseen ollenkaan.  Näin reunasta saadaan mahdollisimman siisti. 

Reunojen liimaus aloitetaan kulmista, jotka taitetaan suorassa kulmassa kannen sisäpuolelle.  Painellaan paperi huolellisesti kynsillä pahvin reunoja myöten.  Viimeiseksi liimataan ylä-, ala- ja sivureuna.

Yllä tavallinen kansi.  Alla kansi, joka on leveämpi, ja johon on tehty kanttinauhasti pieni lenkki kynän säilytystä varten.  Liimaaminen taivuttaa kansia hieman kaarelle, joten niitä voi suoristaa painon alla.



Viimeinen vaihe vaatiikin tarkkuutta, jotta kirjasta tulee käyttökelpoinen.  Kansilehtien ulommat puoliskot tukinauhoineen liimataan kiinni kansiin.  Jos kohdistus ei ole tarkka, kirja ei avaudu kunnolla.  Kansilehtien ja kansipahvien selänpuoleisten reunojen tulee liimautua aivan kohdakkain.


Sujautetaan ulomman kansilehden väliin suojapaperi, jottei liima suttaa sivuja, ja jotta voi huoletta sutia liimaa paperin reunojen yli.  Levitetään liimaa koko kansilehden ulommalle osalle (kansilehtihän on taitettu kaksinkerroin), erityisesti nauhoille.  Poistetaan liimainen suojapaperi, ja laitetaan puhdas tilalle (saumoista voi tursuta ylimääräistä liimaa). 



Asetellaan sivunivaska oikeaan kohtaan alakannen päälle.  Käännetään yläkansi varovasti liimaisen kansilehden päälle niin, että kansipahvin ja kansilehden reunat tulevat kohdakkain.  Käännetään kirja, ja liimaa toinen puoli, suojapapereita unohtamatta.  Painetaan hetki.  Saamistani ohjeista poiketen teen tässä vaiheessa aina testiavauksen, kun liima on vielä märkää, ja kannet saa irrotettua, jos kohdistuksessa on tapahtunut virhe.  Avaan toisellä kädellä varovati kannen aivan auki samalla kun toisella kädellä painan kansilehden saumakohdasta.  Jos molemmat kannet avautuvat kunnolla ääriasentoon ilman, että kansilehti lähtee irtoamaan, on kohdistus onnistunut.  Sitten laitetaan kirja kuivumaan painon alle mieluiten yön yli.


 Sitten kirja on valmis, jipii!

Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia heräsi!

19 kommenttia:

  1. Tosi kauniita kirjoja olet sitonut, ja siististi. Kiitos taas ohjeesta! Olen pitkään ajatellut, että ois mukava sitoa kirjoja. Jospa tuo haave olisi askelta tai paria lähempänä tämän ohjeen myötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan tuumasta toimeen! Homma ei ole niin suuritöinen kuin miltä se tässä ohjeessa näyttää. Yritin vain selittää kaikki asiat mahdollisimman tarkkaan, niin ohjeesta tuli pitkä.

      Poista
  2. Tosi hienoja kirjoja! Vähän hengästyttää tuo eri vaiheiden määrä mutta kokeiltavahan se on kunhan vapaailta koittaa. :)

    VastaaPoista
  3. No huhhuh! Eipä taideta näillä hermoilla sitoa kirjaa ;) Tässäkin kohtaa pätee vanha tuttu ajatukseni, että se tekee joka osaa ja on hyvä kun joku osaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ei kaikkien tarvitse kaikkea osata. Yksi osaa yhtä ja toinen toista.

      Poista
  4. Moikka! Tein juuri ensimmäisen kirjani ammattilaisen opastuksella. Ensimmäinen työvaihe oli repiä monistuspaperi ja etsiä paperin kuitusuunta. Kuitusuuntien pitää kuulemma olla pitkittäin kirjassa, jotta kirja ei ala vingertämään (eli siis jokainen pahvi ja paperi samaan suuntaan). Oletko testannut kuitusuuntaa? Lähinnä haluaisin tietää, että onko kuitusuunta niin tärkeä seikka kirjanteossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! En ole ollut tietoinen tuosta kuitusuunta-asiasta, joten olen tehnyt miten päin sattuu. En ole kuitenkaan toistaiseksi havainnut mitään ongelmaa. Eivät kirjani varmaan täyttäisi ammattilaissitojan laatuvaatimuksia, mutta ovat kyllin hyviä minulle.

      Poista
  5. minä myös ihmettelin että onnistui vaikka et huomioinut kuitusuuntaa missään vaiheessa, kun plärää kirjaa jossa materiaaleissa kuitusuunta on oikein ja vertaa sellaiseen jossa se on väärin niin eron huomaa selvästi
    jännä että olit saanut harrastuskärpäsen jo noin nuorena, harva sen ikäinen innostuu näin monivaiheisesta puuhasta:)

    VastaaPoista
  6. Olen vissiin onnistunut säkällä. Olen lähes aina tehnyt vaakasuuntaisia kirjoja, joihin olen halkaissut tulostukseen soveltuvia A4- ja A3-papereita pitkittäin. Silloin kuidut ovat menneet juuri niin kuin pitääkin. Kannet ovat kyllä voineet mennä miten päin vain. Tästä lähtien kiinnitän asiaan huomiota. Kiitokset vinkistä molemmille Anonyymeille!

    VastaaPoista
  7. Kiitos hyvästä ohjeesta! Nyt tämä Tiina-tonttu rupeaa tekemään urakalla pikkuisia muistikirjoja joululahjoiksi:)

    VastaaPoista
  8. ISO kiitoksein :) eiku vuaan kokkeilemmaan..

    VastaaPoista
  9. Pitkään olen ajatellut, että olisi kiva kokeilla kirjansidontaa. Mahtavaa että näin selkeät ohjeet olet kasannut. Pitääpi siis kokeilla! :)

    VastaaPoista
  10. Ohje vaikutti niin perusteelliselta ja selkeältä, että uskalsin yrittää ja hyvä tuli. Suuri kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  11. Tämä on hyvä ohje kirjasidonnan kokeilulle ja lyhytikäisille projekteille, mutta jos olet tekemässä jotain pitkäkestoisempaa ja sitä kautta tärkeämpää, kannattaa googlata lisää aiheesta, mutta tässä omia huomioitani:

    Ainakin omaan projektiini 0,5 cm on liian pieni väli papereiden reikien alkuun ja loppuun, ja vaikeuttaa päänauhan liimaamista siististi kirjan päätyyn. Lisäksi paperiniput pitäisi sitoa niin, että 2. nipun lopussa solmitaan kaksi solmua 1. nipun alun langan kanssa. Näin toimitaan aina joka toinen nippu, niin paperiniput pysyy siististi kasassa. Erikeeper on OK käyttää, jos tekee projektia jota ei ole tarkoitettu kovin pitkäaikaiseksi (lue: vuosikymmeniksi). Mutta jos tekee pitkäikäistä projektia, kuten minä, niin tällöin kannattaa käyttää happovapaata liimaa, ettei liima haperra kirjaa ajan myötä.

    Kirjan kuitusuunnasta kannattaa myös lukea, itselläni vähän jo repsottaa paperinippujen reunat kun taitoin ne väärään suuntaan ja täten paperi ei ole yhtä kestävää. Yritän nyt paikkailla virheitä, ennen kuin liimaan kirjan selkämyksen. Taidan pistää kuitenkin uudet alku- ja loppureiät 1.5 cm päähän, vaikka se 0.5 sentin reikä näyttäytyy sitten rumana kirjan sivuilla. Mutta taitaa olla tärkeämpää, että se ei tule ajan kanssa helposti repeytymään. Kyllä vähän harmittaa kun lähdin hätäisesti reikiä tekemään yhden ohjeen mukaan, mutta kaipa tässä oppii sitten.

    VastaaPoista
  12. Hei, olen kiinnostunut kirjoittamaan oman kirjan mutta itse kirjan toteutus ja paino on hukassa.. Mietin vielä palvelukustantamon ja itse tehdyn kannen väliltä. Toimiiko tämä valmiiksi kirjoitettuun tekstiin vai soveltuuko tämä vain vihkoon johon jälkeenpäin voi kirjoittaa? En ole kauheen terävä tälläisessä niin saattaa kysymys kuulostaa jonkun korvaan tyhmältä.

    VastaaPoista
  13. Miten tapasit vihkot ennen kansien kiinnitystä? Sisemmät arkithan tursuavat ulommaksi.

    VastaaPoista
  14. Siis tasoitit 😁

    VastaaPoista