Käärmepaita

Ehdotin tenavalle, että voisin tehdä hänelle jonkun eläinpaidan.  Toivomuseläimeksi valikoitui käärme.  Siitä sitten eläinkirjoista inspiraatiota hakemaan.  Ja lähtihän se inspiratikka taas puksuttaen liikkeelle, enkä meinannut malttaa työtä käsistäni laskea.  Olen tosi tyytyväinen, lapsi tykkäsi, ja mieskin sanoi, että hienoin paita, jonka olen koskaan tehnyt.  Kuten tavallista, en nytkään ollut hankkinut oikean värisiä lankoja.  Mutta saa olla minun puolestani kotikutoisen näköinen, koska sitähän se on.  Käärme on muuten tehty applikoimalla, mutta silmä ja hampaat ovat leikatut silitysarkeista (ohje silitysarkkien käyttöön).

ohje silitysarkkien käyttöön

Jouluaskartelua vanhoista kirjoista

Olen taas viime aikoina kantanut kirjaston ilmaishyllystä (= vie mennessäs, tuo tullessas) askartelumateriaalia selkä vääränä.  Olen innostunut varsinkin vanhoista karttakirjoista.  Niitä löytyykin usein, sillä valtioiden rajat ja nimet ovat viimeisten 25 vuodenkin aikana muuttuneet paljon.

Kartoista teinkin kuusikulmaisia lahjarasioita (ohje täällä) lahjarasioita, kortteja ja joulukuusenkoristeita.

Nämä sydänkoristeet tein ompelemalla ompelukoneella yhteen kuusi kartasta leikattua sydäntä ja ripustusnauhan.  Sitten pörhistin sydämien puolikkaat sojottamaan kaikkiin suuntiin.

 

Joulutervehdyksiin leikkelin lumihiutaleita kartoista ja vanhasta kasvikirjasta.

 

Riemuisaa joulua kaikille!

Kuvitettu ohje: KORTTIKIRJA

Tein kaksi vuotta sitten korteista kirjan lahjaksi ystävieni vauvalle.  Liimailin korttipohjille kuvioita erilaisista materiaaleista, joita vauvan oli mukava katsella ja tunnustella.  Viime viikolla tuli tieto, että tuo tärkeäksi muodostunut kirja oli kärsinyt huomattavan vesivahingon, ja toiveissa olisi uusi kirja jouluksi.  En oikein muista, mitä kaikkea tuossa kirjassa oli, joten tässä ohjeessa kootaan nyt sitten osa 2, kaksivuotiaalle.

Olen oppinut tämän tekniikan äidiltäni.  Hän kehitti sen itse 80-luvulla, kun halusi askarrella meille tenaville kestäviä kuvakirjoja.  Samalla tekniikalla hän teki meille joulukorteista myös joululaulukirjat, jotka olivatkin ahkerassa käytössä.  Itse innostuin myös tekemään itselleni joululaulukirjoja sitä mukaa kuin laulumieltymykset muuttuivat.  Esikoisen synnyttyä tein hänelle kirjan kauniista postikorteista.

Kirjassa voi siis käyttää valmiita kortteja, tai askarrella itse.  Minä käytin tässä lahjatoivekirjassa molempia.  Tuunasin myös valmiita kortteja.  Tässä muutama esimerkki.

Juusto keltaisesta vakosametista.  Mukava tunnustella pienillä sormilla.  Tähän juustoon liittyy semmoinen tarina, että kun leikkasin noita reikiä kankaaseen, niin yksi ympyriäinen lennähti huomaamattani lattialle.  Kun myöhemmin sen huomasin, luulin sitä perunalastuksi.  Kun se sitten paljastuikin syömäkelvottomaksi, oli pakko lähteä kauppaan ostamaan pieni pussillinen oikeita sipsejä.  Mutta nyt takaisi kirjan pariin.

Hiiri keinomokasta skräppipaperitaustalla.

Leikkasin sienikortista muutaman sienen lakit irti, ja liimasin taustalle erivärisiä läpinäkyviä muovikalvoja.  Taustapuolelle tarkoitettuun korttiin tein reiät samoihin kohtiin.

Korttien lisäksi kirjaan tarvitaan ohutta askarteluhuopaa.  Huovasta leikataan n. kolmen sentin levyisiä ja korttien korkuisia läystäkkeitä, sekä yksi leveämpi läystäke (kaksi kertaa kapean läystäkkeen leveys ja vähän päälle).  Kuvan kortti on täytetty erilaisilla washiteipeillä.

Kaksi kortti liimataan nurjat puolet vastakkain, ja niiden väliin liimataan huopaläystäke niin, että se on n. 1,5 cm:n leveydeltä korttien välissä ja loput ulkopuolella.

Kas näin.  Tässä on nyt yksi kirjan sivu valmiina.  Lopuksi reunoja voi vähän siistiä.  Liimattu sivu laitetaan painon alle kuivumaan.

Leveämpi huopaläystäke tulee kansia varten (kuvassa ylimpänä).  Läystäkkeen molempiin reunoihin liimataan vastakkain kaksi korttia.  Läystäkkeen tulee olla sen levyinen, että kaikki sivut mahtuvat kansien sisään.

Tällä tavalla kannet kääräistään sivujen ympärille.  Jos sivut eivät meinaa mahtua kansien sisään, voi sivujen huopaläystäkkeistä leikata vähän pois.  Mutta kannattaa mittailla. 

Sitten ommellaan kannet ja sivut yhteen.  Sormet ovat aika kovilla tuossa ompelussa, joten sormustin ja nahkahanska ovat kyllä avuksi.  Laitoin tuollaiset ompelunipsut pitämään sivuja paikoillaan.  Pyykkipojat ajavat saman asian.

Ja nyt se on valmis ja voidaan kurkata sisälle.

 

 

Ja vielä pakettiin.  Paperi on sivu vanhasta maailmankartastosta.

 

Hyvää joulua Ellille!  Älä piilota uutta kirjaa kylpyammeeseen!

Helppo gluteeniton pataleipä

Heipä hei!  Melkein viisi kuukautta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä.  Muutto ja liitännäishässäkkää, tiedättehän.   Mutta nyt tämänhetkisen lempireseptini pariin.  Olen vähän varioinut sitä päästäkseni optimaaliseen lopputulokseen, ja viilauksen jälkeen olen nyt siihen varsin tyytyväinen.  Erilaisilla jauhoilla tuli hyvin erilaisia lopputuloksia, joten olen nyt pitäytynyt tuossa yhdessä ja samassa.  Tähän hommaan tarvitaan kannellinen keraaminen pata.

Ainekset:

5 dl vettä

herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

2 tl suolaa

1 reilu tl psylliumia

1 rkl (tai loraus) siirappia

7 dl Provena Oat Bread Mix -jauhoseosta.

reilusti rouhittuja pähkinöitä ja siemeniä (n. 2 dl on minusta sopiva), esim. sekaisin cashew-, maa- ja pekaanipähkinöitä

1. Liuota hiiva, suola, siirappi ja psyllium lämpimään veteen. (Ei tarvitse seisottaa, toisin kuin psylliumin kanssa yleensä.)

2. Sekoita joukkoon jauhot ja pähkinät/siemenet.  Älä vaivaa taikinaa, sekoita vain.

3. Anna taikinan kohota peitetyssä kulhossa 10-12 tuntia huoneenlämmössä.

4. Säädä uuni 225 asteeseen, ja laita kannellinen pata samalla uuniin kuumenemaan.  Jos pata vaatii, laita sen pohjalle hieman vettä.

5. Kun pata ja uuni ovat kuumia, nosta pata uunista, sipaise vähän öljyä ja jauhoja pohjaan ja reunoille.

6. Kaaviloi taikina pataan ja sulje kansi.

7.  Paista leipää kannen kanssa 30 minuuttia ja ilman kantta vielä 15 minuuttia.

8.  Ota leipä pois kuumasta padasta jäähtymään.

9.  Pidä puolesi.  Leipä hupenee hetkessä.

Jos et ole koskaan onnistunut gluteenittoman leivän leivonnassa, niin suosittelen tätä reseptiä.  Illalla kun tekee taikinan, ja aamulla nakkaa uuniin, niin helpommaksi ei mene!

Hämähäkki-innostus

Hämähäkin eivät ole minua koskaan erityisesti kiinnostaneet. Kun lapset innostuivat niistä, tulin minäkin tutustuneeksi tähän eläinryhmään ja yllätyin.  Miten kiehtovia saalistajia mielekuvituksellisine pyyntimenetelmineen!  On limalasson heiluttajaa, verkossa vaanivaa ja verkkonsa saliin päälle pudottavaa, seittiä uhrin päälle sylkevää, hyppäävää, kiinni juoksevaa ja tunnelissa kytistävää hämppäriä.  Ihmeellistä! 

Kahdeksanjalkaiset otukset inspiroivat minua useampaankin projektiin menneen viikon aikana.

Kerroin taannoin teemakirjeenvaihtoharrastuksestani (klik). Viimeisimmän kirjeeni teemana oli hämähäkit. Jonkun verran oli materiaalia jo kasassa mm. ikivanhoista Eläinmaailmoista, mutta uusimman Luontokuva-lehden artikkeli hämähäkkien kuvaamisesta tarjosi kirjepapereiksi soveltuvia suuria kuvia sen verran, että sain kirjeen kasaan.  Kuoren hämähäkkikartongin lahjoitti kirjeystäväni minulle aikoinaan ylijäämävarastostaan, ja nyt se palautui hänelle takaisin lehtileikkein koristeltuna.  Hämähäkkipostimerkkiä en löytänyt, mutta ehkä tuo punainen härpäke menee modernista verkosta.

Kirjekuori takaa.

Viime viikonloppuna retkeilin Torronsuon kansallispuistossa.  Siellä valtaosa hämppäreistä luikki karkuun, mutta kaksi antautui kuvattaviksi.

Pitkospuilla päivää paistatteli niittysusihämähäkki.

Kanervikossa pahaa-aavistamatonta pölyttäjää vaani kukkahämähäkki eturaajat valmiina iskuun.  Olin juuri edellisenä päivänä ajatellut kyseistä lajia, ja toivonut pääseväni sellaista joskus kuvaamaan.  Kävipä satumainen tuuri!

Vielä T-paidankin pyöräytin hämähäkkiteemalla.

Ensin verkko suoraompeleella etukappaleeseen.

Sitten tukikangas nurjalle puolelle ja keltainen hämähäkkikangas ja mallipiirros (kaavapaperilla) nuppineuloilla kiinni etupuolelle, ja suoraompeleella ääriviivoja pitkin.  Poistin mallipaperin repimällä sen varovasti.  Kostutin paperia ommelten kohdalta, jotta se repeytyi helpommin, eivätkä ompeleet kärsineet.  Viimeiseksi leikkasin ompeleiden läheltä terävillä kynsisaksilla ylimääräiset kangaskaistaleet.

Hämähäkki vaanii verkossaan.

Valmis paita ja pariksi ommellut simppelit shortsit.  Näillä helteillä en kyennyt silittämään vaatteita kuvausta vasten.  No, tuleepahan realistisempi kuva, harvoinhan minä muutenkaan silittelen.

Nyt kesällä on tullut vähänlaisesti blogattua.  Käynnissä on ollut kuumeinen uuden kodin etsintä.  Vihdoin tärppäsi, eli luvassa ainakin sisustusjuttuja!

Arvonnan voittaja

Inkkarikorvisarvonnassa onnetar suosi toista bloggaria.  Valitsemansa korvakoruparin saa Khadin lankalabyrintti. Onnea voittajalle! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kesäisessä metsässä

Paras aika ottaa luontokuvia on aamulla ja illalla, jolloin aurinko paistaa matalalta ja valo on pehmeää.  En päässyt tänään(kään) liikkeelle kukonlaulun aikaan, mutta ehkä silloin ei olisi valo riittänytkään metsän siimeksessä.

Puolukan kukkia myötävalossa...

...ja vastavalossa.

Ojakellukka.  Tämä kuva muistutti minulle siitä, että pitäisi alkaa kuljettaa jotakin valoa heijastavaa kangasta tms. mukana kuvausreissuilla, jotta saan valoa vähän kuvauskohteiden alapinnoille.  Tätä kuvaa jouduin retusoimaan liikaakin, jotta sain tuon kukan keskustan vähemmän synkäksi. Muutoin pidän tästä kuvasta hirveästi!

Pihlaja kukkii.

Kielo

Kielo

Oravanmarja

Kevättähtimö

Lehtokotilo.  Taas innostuin kuvaamaan näitä kauniita nilviäisiä, jotka eivät pakene kuvaajaa (ainakaan kovin nopeasti) toisin kuin useimmat muut eläimet.

Lehtokotilo

Tunnistamaton kotilo (kuka vinkkaisi?).

Lehtokotilo

Koiranputki

Koiranputki

Rohtoraunioyrtti

Kotkansiipi

Metsäkurjenpolvi

Metsäkurjenpolvi

Karhunsammal, itiöpesäkkeitä

Nurmitädyke

Nurmitädyke.

Tämä on hienoa aikaa vuodessa, on niin paljon kiehtovaa kuvattavaa!