Viime viikolla toteutin haaveni, ja ostin toisen - astetta laadukkaamman - järjestelmäkamerani. Hankin sellaisen, jossa on kääntyvä näyttö. Kuvaan näet paljon maan rajassa, ja halusin välttyä siltä könyämiseltä, minkä etsimeen kurkistaminen usein vaatii. No, koska en jaksanut perehtyä manuaaliin, en osannut käyttää näyttöä ensimmäisillä kuvausretkilläni, ja könysin siis entiseen malliin.
Ensimmäinen reetkeni alkoi aurinkoisissa merkeissä. Kun olin ottanut muutaman kuvan ensimmäisestä kohteestani, lehtikuusen emikukunnosta, meni aurinko pilveen. Seuraavassa hetkessä...
...satoikin taivaan täydeltä sormenpään kokoisia rakeita. Kuvasin säänäytelmää bussipysäkin suojista. Se kuvausretki olikin sitten siinä.
Toinen retki pari päivää myöhemmin oli onnekkaampi, joskin sekin päättyi raekuuroon. Kuvasin paljon valkovuokkoja. Lapsuudessani valkovuokkoja oli vain kirjoissa ja äidin muisteloissa. Kun 16 vuotta sitten muutin Etelä-Suomeen, olin häikäistynyt keväisistä valkoisista vuokkomeristä. Vieläkään ne eivät lakkaa sävähdyttämästä.
Pihlajan lehti puhkeamassa.
Torvijäkäliä.
Mustikka kukkii.
Ketunleipä eli käenkaali. Minulle ketunleipä.
Kevätpiippo.
Pystykiurunkannus.
Yhtenä iltana olin jo menossa nukkumaan, kun huomasin lumoavan kuunsirpin loistavan kukkivien vaahteranoksien lomitse. Eihän moista kuvaustilaisuutta voinut ohittaa.
Ihana kevät!
Ihania kuvia! Olet niin taitava! :)
VastaaPoistaKauniita ja herkkiä <3 (sanoi Essi-s)
VastaaPoistaKiitos murut!
VastaaPoistaEipä varmasti. Luonnossa on paljon sellaista, mitä moni ei huomaa. Yritänkin nostaa esiin myös näitä maan huomaamattomia. Jospa se innostaisi jotakuta tarkkailupuuhiin.
VastaaPoista