torstai 1. toukokuuta 2014

Kun kangas ei riitä - luovia ratkaisuja

Vaatteita tehdessä jää kankaista usein yli hyvänkokoisia kaistaleita, jotka eivät kuitenkaan riitä kokonaiseen vaatteeseen.  Yhdistelemällä niistä saa kuitenkin hauskoja ja uniikkeja luomuksia.

Vuosia sitten tätini löysi taloyhtiönsä roskiksesta kassillisen raitatrikoiden jämiä.  Hän ei koskaan kuitenkaan keksinyt niille käyttöä, ja tarjosi niitä minulle.  Kappaleet eivät olleet tarpeeksi isoja edes pipoon, mutta sen sijaan niistä syntyi lyhyt laatikkopaita.

tilkku-paita




Minulla oli kahta eriväristä collegekangasta, mutta ei kumpaakaa tarpeeksi lapsen housuihin.  Yhteen lahkeeseen kyllä riitti kumpaakin, ja niin syntyivät nämä harlekiinihousut.   Kun oli värien sekamelskaan päästy, laitoin vielä taskupussit kahdesta eri väristä ja resorit kolmannesta.

college-housut


Ostin taannoin yhden raportin Maitotytön suunnittelemaa sarvikuonokangasta, jossa molemmissa laidoissa oli sarvikuono ja keskellä pystyraitaa.  Olin suunnitellut tekeväni siitä naperoille T-paidat, mutta tuli hieman mutkia matkaan.  


Ensinäkin sarvikuono oli niin leveä, että pienempään paitaan kuva olisi niukin naukin mahtunut, ja lopputulos olisi ollut ahtaan näköinen.  Niinpä päätin antaa eläimen päälle kunnolla tilaa ja siirtää sen peffan paidan kainalon alle.  Koska en halunnut pilkkoa kuvaa, siirtin toisen sivusauman selän puolelle.


Huumaantuneena omasta kekseliäisyydestäni en huomannut, että leikkasin ensin vajaan takakappaleen peilikuvana.  Siinä tuhraantui kangasta niin, ettei siitä riittänytkään enää kaikkiin hihakappaleisiin.


Mutta eipä hätää, laarista löytyi sopiivaa vihreää trikoota vasemmiksi hihoiksi.  Myös toisen paidan kaula-aukon resorin leikkasin huolimattomasti, ja lopulta jouduin laittamaan siihen jatkopalan.  Mutta eipä tuo mitään.



Kankaan raitaossa oli hauska rotta.  Sijoitin sen isomman paidan takahelmaan.

eläinpaita

Lisää kesävaatteita suunnitteilla.  Eipä taida kesään ollakaan aikaa kuin vähäsen, kun västäräkit ovat jo palanneet ja mustikkakin paikoin kukkii.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hassu hurja hirviö

Jo jonkin aikaa sitten viikarini esitti toiveen hirviöpuvusta, jossa olisi kynnet, silmät sekä piikkejä päässä ja hännässä.  Suunnittelin pukua mielessäni, mutta en tullut ryhtyneeksi toimeen ennen kuin sain tietää päiväkerhon vappujuhlista.   Niihin halutessaan saisi laitaa naamiaisasun, ja arvatenkin viikarini halusi. Onneksi kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa, sillä aikaa oli vain tämä sunnuntaipäivä. 

dinosaurus-puku

Puvusta tuli kaksiosainen.  Housut tein ilman minkäänlaisia tehosteita, jotta sopisivat mahdollisimman hyvin tavalliseen käyttöön muidenkin paitojen kanssa.  Huppariin sen sijaan tuli kaikki ne toivotut elementit.  Housujen kaavan löysin arkistoistani, joku peruspöksymalli.  Huppari on muokattu Ottobre-lehden 3/2014 mallista 22.  Musta, oranssi ja vaaleanvihteä kangas ovat joustocollegea, harmaa suomukangas sekoitetrikoota.

naamiaispuku-hirviö


hihan-koristelu

Kynnet tein kaksinkertaisesta suorakaiteen muotoisesta kankaanpalasta.  Kerrosten väliin silitin vielä tukikankaan ja ompelin napinläpisiksakilla.  Vasta sen jälkeen leikkasin pois kynsien välit läheltä ommelta.  Täytin kynnet vanulla, jotta ne eivät menisi kippuralla vaan pysyisivät tanakoina.  Samalla tekniikalla toteutin hupun ja hännän piikit.  Kun naamioitunut napero haluaa heilutella hirviökynsiään, hän voi vetää kämmenensä resorien sisään, hihat ovat sen verran pitkät.

dinosaurus-puku

hännän-kiinnitys

Tein hännästä irrotettavan, jotta huppari olisi monikäyttöisempi.  Ompelin pätkän tarranauhan pehmeää puolta hupparin selkämyksen nurjalle puolelle.  Tuin sen tukikankaalla ja joustocollegesuikaleella.  Tarranauhan karkean puolen ompelin hännän yläosaan.

naamiaispuku

Huppuun tein vielä liskosilmät vihreästä ja valkoisesta silityskalvosta.  Kuvassa huppua testaa Mr. Balloon.  Oli muuten yllättävän vastahakoinen kaveri.

Olipa ihanaa kokea pitkästä aikaa oikein ompeluflow ja luovuuden laulu!  Huomenna sitten naamiaisiin!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sammakkoja kuvaamassa

Nyt on muutto takana, ja tavaratkin valtaosin löytäneet uudet paikkansa.  Ehkä tässä päästään pikkuhiljaa taas kädentaitojen ja bloggailun pariin.

Sain ystävältäni Kaisalta kuulla sammakkojen soidinmenoista läheisellä lammella.  Kävin eilen illalla kameran kanssa katsastamassa tilanteen.  Kutua oli paljon, joten toimintaa oli ollut, mutta enää oli muutama sammakko jäljellä kurnuttelemassa.  Ne olivat onneksi lähellä rantaa, joten pääsin hiipimään parin metrin päähän.  Tässä muutama otos.  











sammakko-lähikuva

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kaavojen säilytyksestä

Kaikki vaatekaavani olivat ennen yhtenä sotkuna kansion välissä, ja hyvin toimineen kaavan löytäminen uutta käyttöä varten oli turhan haasteellista.  Tarrasin itseäni niskasta, ja loin uuden systeemin kaavojen säilytykseen.  Motivaattoriksi uuden järjestelmän tunnolliseen käyttämiseen valitsin estetiikan.





Revin aikakauslehdistä kauniita sivuja, ja taittelin ne kuoriksi, jotka ovat toisesta päädystään auki.  Taittelin kunkin vaatteen kaavat omaan kuoreensa, ja liimasin päälle etikettitarran, josta ilmenee kuoren sisältö: malli, koko, mahdolliset kaavan erikoisuudet (esim. väljä mitoitus tms.), kaavan alkuperä.  Kuoret sijoitin lahjapaperilla päälystämääni kenkälaatikkoon (niitä kannattaa hamstrata!).  Opin jo heti kättelyssä, että kaikki etiketit olisi kannattanut liimata kuorten yläreunaan, helpottaisi selaamista.  Tästä lähtien teen aina niin.

kaavojen-arkistointi




PS: Muutto etenee, ja kaipailen lähes päivittäin pakattuja askartelukamojani milloin mihinkin puuhaan.  Muistutuksena itselle, että seuraavassa muutossa ne pakataan viimeisten joukossa.  Blogin päivittäminen on olosuhteista johtuen hidastunut, mutta jahka muutto on suoritettu, pääsen taas vauhtiin!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kaapin paikka

Muuttoa pukkaa, jopa kahta.  Olemme pian siirtämässä romppeitamme uuteen kortteeriin, mikä on oleva väliaikainen ratkaisu.  Osaa tavaroista ei välissä puretakaan laatikoista, joten minun on nyt tarkkaan mietittävä, mitkä käsityö- ja askartelutarvikkeet on oltava käsillä jatkuvasti.  Jotain on kuitenkin päästävä tekemään, muuten tuskistun.

Kävin tänään mittailemassa uutta asuntoamme.  Sitten askartelin pienet mallit, joiden avulla suunnittelin, mikä huonekalu laitetaan mihinkin, mikä minnekin mahtuu ja tuleeko ahtaan näköistä.



Ensin siis piirsin huoneiden pohjapiirrokset, metkitsin seinien leveydet, ikkunoiden ja töpseleiden paikat ja ovien avautumistilan.  Sitten mittasin kaikkien huonekalujen leveyden ja syvyyden.



Leikkasin ruutupaperista sekä huoneiden, että huonekalujen mallit niin, että yksi ruutu vastasi kymmentä senttimetriä.  Sen jälkeen paperihuonekaluja oli helppo mallailla paperihuoneisiin.  Kun paras järjestys löytyi, teippasin huonekalumallit kiinni huonepohjiin.  Ne ovat sitten muuttopäivänä mallina. Ei tarvitse selkä vääränä nostella oikeita painavia huonekaluja edestakaisin ja kokeilla eri vaihtoehtoja.


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Syvyyksien saalistajat

Merieläimet ovat olleet meillä viime aikoina kovassa kurssissa.  Kun kysyin esikoiselta, minkä kuvan hän haluaisi uuteen pipoon, hän toivoi ahmattiankeriasta ( Saccopharynx sp.).



Toteutin kalan silitysarkeilla (ohje), joista harmaa on heijastavaa materiaalia.  Silmäksi laitoin silitettävän strassin.  Eihän tuosta pökerryttävän kaunis tullut, mutta eipä ole mallikaan.  Kauneus on toki katsojan silmässä, ja pipo otettiin ilolla vastaan.



Olen aina ollut valaiden harras ystävä.  Kun löysin Sampsukasta kaskelottitrikoota, päätin tehdä siitä naperoille pyjamat.  Viime aikoina ei ole tullut lisäyksiä listaani "Kantapään kautta opittuja asioita", mutta voisin muuttaa listan nimeksi "Asioita, jotka olisi pitänyt oppia tyrimisen jälkeen", sillä toistin pari vanhaa mokaani.  Toinen virhe jäi vaatteen sisäpuolelle, mutta toista on mahdoton peitellä.  Leikkasin pienempien housujen toisen lahkeen näetsen väärin päin, ja nyt valaat uivat selällään.  Lohduttauduin sillä, että kun lapsi katsoo yllään olevia housuja, ylösalaisin olevat kaskelotit näyttäytyvät hänelle oikein päin.







Tein paitojen etukappaleisiin kuvat käyttäen kankaallekin tarkoitettua leimasinväriä (Versa Craft) ja silitysarkkeja.  Leikkasin kontaktimuovista aaltosabluunan (ensin leikkasin aallot väärälle puolelle, kuten kuvasta näkyy), liimasin sen kankaaseen, ja töpöttelin väriä sabluunan reunaan himmentäen alaspäin.  Sitten irrotin kontaktimuovin ja silitin värin leivinpaperin läpi kiinni kankaaseen.  Lopuksi silitin silitysarkeista leikkaamani kaskelotin ja kimmeltävät pärskepisarat (ohje).

whale-shirt




Merellisiä unia!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Äänimuistipeli

Löysin mahtavan idean Hääräämöstä , nimittäin ääniin perustuvan muistipelin.  Hääräämön Laura oli tehnyt pelin osaset suklaayllätysmunien sisuksista.  Koska nyt ei ole suklaamunasesonki, ja minulla on sitäpaitsi karkkilakko (jo viikko takana!), niin täytyi keksiä toinen ratkaisu: filmipurkit!  Kuulinkin tätä ratkaisua käytetyn eräässä päiväkodissa samaan tarkoitukseen.  Lampsin lähimpään valokuvausliikkeeseen kysymään, olivatko jemmanneet purkkeja. Kyllä vain!  Kuulemma niitä käydään säännöllisesti kyselemässä.  Harmi vain, ettei ollut mustia purkkeja, mutta kyllä maidon värisetkin sai tilkittyä läpinäkymättömiksi.  Näin toteutin pelin:


tee-se-itse-muisti-peli




Tarvikkeet:
- 20 filmipurkkia
- kuvioleikkuri pipariympyrä, halk. 3,8 cm
- sinistä tarrapaperia
- keltaista kartonkia, 216 g/m²
- vihreää läpinäkymätöntä kontaktimuovia
- washiteippiä
- liimaa
- kymmentä erilaista materiaalia äänen tuottajiksi purkkien sisälle





Leikkasin kuvioleikkurilla tarrapaperista pipariympyröitä, jotka liimasin purkkien pohjiin.  Piparien lärpät taittelin reunan yli.  Leikkasin läpinäkymättömästä kontaktimuovista 110mm x 48,5mm kokoisia suorakulmioita, ja kääräisin ne purkkien ympärille.  Tarrapaperi olisi ollut pysyvyydeltään parempi, mutta ei sattunut olemaan minkään väristä tarpeeksi.  Varmistinkin saumakohdan vielä washiteipillä ja kietaisin toiseellekin puolelle, kun piristi niin hauskasti tummaa vihreää.




Leikkasin kuvioleikkurilla ympyröitä myös kartongista.  Liimasin ne kansien pohjiin kevyesti, jotta ne pysyisivät paikoillaan kansia kiinni puristettaessa.  Kartonkiympyrät toimivat sekä näköesteenä että kansien tiivisteenä, niin että. purkit eivät aukea kovin helposti.  Sitten vain tavarat purkkeihin ja kannet kiinni.  Ja peli käyntiin!


sound-memory



filmi-purkki-askartelu