Äitienpäivälahja

Ompelin äidille perustrikootunikan, jollaista hän oli toivonut.  Paketointia pohtiessani silmääni osui taannoin kirjaskierrätyspisteestä löytämäni matala laatikko, jonka sisällä oli Tanskan kruununprinssin  häiden kukkakaitteista kertova pramea kirja.  Kirjan pistin säleiksi ja otin parhaat kukkakuvat askartelua varten talteen.  Sellaisella sainkin nyt peitettyä laatikon kannen keskeltä tekstit ja hääparin kuvan.  Tunikan viikkasin laatikkoon sopivaksi, ja kääräisin kukalliseen silkkipaperiin.  Olisin vielä halunnut laittaa jonkin nauhan laatikon ympäri, mutta typeryyksissäni olen sijoittanut osan askartelutarvikkeistani verkkokellariin hankalaan paikkaan.  No, kelpasi äidille kyllä onneksi ilman nauhaakin!

Suklaapizza

"Onko olemassa semmoista kuin suklaapizza?" kysyi viikarini tässä eräänä päivänä.  Olin jo vastaamassa kieltävästi.  Sitten aloin kuitenkin pohtia, millainen suklaapizza voisi olla.  Tänään sen toteutin.  

Kokosin suklaapizzan perinteisen pizzan malliin, vain ainekset vaihdoin toisiin:

pizzataikina > pullataikina (2,5 dl nestettä, riitti pellilliseen)

tomaattipyree > maapähkinävoi (joskus voisi kokeilla hilloa)

pizzatäytteet > cashewpähkinät ja omenakuutiot

juustoraaste > raastettu suklaa

oregano > raesokeri.

Uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

"Hyvvee ku makkara!" sanoisi savolainen ystäväni!

Uudella kuvakojeella

Viime viikolla toteutin haaveni, ja ostin toisen - astetta laadukkaamman - järjestelmäkamerani.  Hankin sellaisen, jossa on kääntyvä näyttö.  Kuvaan näet paljon maan rajassa, ja halusin välttyä siltä könyämiseltä, minkä etsimeen kurkistaminen usein vaatii.  No, koska en jaksanut perehtyä manuaaliin, en osannut käyttää näyttöä ensimmäisillä kuvausretkilläni, ja könysin siis entiseen malliin.

Ensimmäinen reetkeni alkoi aurinkoisissa merkeissä.  Kun olin ottanut muutaman kuvan ensimmäisestä kohteestani, lehtikuusen emikukunnosta, meni aurinko pilveen.  Seuraavassa hetkessä...

...satoikin taivaan täydeltä sormenpään kokoisia rakeita.  Kuvasin säänäytelmää bussipysäkin suojista.  Se kuvausretki olikin sitten siinä.

Toinen retki pari päivää myöhemmin oli onnekkaampi, joskin sekin päättyi raekuuroon.  Kuvasin paljon valkovuokkoja.  Lapsuudessani valkovuokkoja oli vain kirjoissa ja äidin muisteloissa.  Kun 16 vuotta sitten muutin Etelä-Suomeen, olin häikäistynyt keväisistä valkoisista vuokkomeristä.  Vieläkään ne eivät lakkaa sävähdyttämästä.

Pihlajan lehti puhkeamassa.

Torvijäkäliä.

 Mustikka kukkii.

Ketunleipä eli käenkaali.  Minulle ketunleipä.

Kevätpiippo.

Pystykiurunkannus.

Yhtenä iltana olin jo menossa nukkumaan, kun huomasin lumoavan kuunsirpin loistavan kukkivien vaahteranoksien lomitse.  Eihän moista kuvaustilaisuutta voinut ohittaa.

Ihana kevät!

Kun kangas ei riitä - luovia ratkaisuja

Vaatteita tehdessä jää kankaista usein yli hyvänkokoisia kaistaleita, jotka eivät kuitenkaan riitä kokonaiseen vaatteeseen.  Yhdistelemällä niistä saa kuitenkin hauskoja ja uniikkeja luomuksia.

Vuosia sitten tätini löysi taloyhtiönsä roskiksesta kassillisen raitatrikoiden jämiä.  Hän ei koskaan kuitenkaan keksinyt niille käyttöä, ja tarjosi niitä minulle.  Kappaleet eivät olleet tarpeeksi isoja edes pipoon, mutta sen sijaan niistä syntyi lyhyt laatikkopaita.

Minulla oli kahta eriväristä collegekangasta, mutta ei kumpaakaa tarpeeksi lapsen housuihin.  Yhteen lahkeeseen kyllä riitti kumpaakin, ja niin syntyivät nämä harlekiinihousut.   Kun oli värien sekamelskaan päästy, laitoin vielä taskupussit kahdesta eri väristä ja resorit kolmannesta.

Ostin taannoin yhden raportin Maitotytön suunnittelemaa sarvikuonokangasta, jossa molemmissa laidoissa oli sarvikuono ja keskellä pystyraitaa.  Olin suunnitellut tekeväni siitä naperoille T-paidat, mutta tuli hieman mutkia matkaan.  

Ensinäkin sarvikuono oli niin leveä, että pienempään paitaan kuva olisi niukin naukin mahtunut, ja lopputulos olisi ollut ahtaan näköinen.  Niinpä päätin antaa eläimen päälle kunnolla tilaa ja siirtää sen peffan paidan kainalon alle.  Koska en halunnut pilkkoa kuvaa, siirtin toisen sivusauman selän puolelle.

Huumaantuneena omasta kekseliäisyydestäni en huomannut, että leikkasin ensin vajaan takakappaleen peilikuvana.  Siinä tuhraantui kangasta niin, ettei siitä riittänytkään enää kaikkiin hihakappaleisiin.

Mutta eipä hätää, laarista löytyi sopiivaa vihreää trikoota vasemmiksi hihoiksi.  Myös toisen paidan kaula-aukon resorin leikkasin huolimattomasti, ja lopulta jouduin laittamaan siihen jatkopalan.  Mutta eipä tuo mitään.

Kankaan raitaossa oli hauska rotta.  Sijoitin sen isomman paidan takahelmaan.

Lisää kesävaatteita suunnitteilla.  Eipä taida kesään ollakaan aikaa kuin vähäsen, kun västäräkit ovat jo palanneet ja mustikkakin paikoin kukkii.

Hassu hurja hirviö

Jo jonkin aikaa sitten viikarini esitti toiveen hirviöpuvusta, jossa olisi kynnet, silmät sekä piikkejä päässä ja hännässä.  Suunnittelin pukua mielessäni, mutta en tullut ryhtyneeksi toimeen ennen kuin sain tietää päiväkerhon vappujuhlista.   Niihin halutessaan saisi laitaa naamiaisasun, ja arvatenkin viikarini halusi. Onneksi kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa, sillä aikaa oli vain tämä sunnuntaipäivä. 

Puvusta tuli kaksiosainen.  Housut tein ilman minkäänlaisia tehosteita, jotta sopisivat mahdollisimman hyvin tavalliseen käyttöön muidenkin paitojen kanssa.  Huppariin sen sijaan tuli kaikki ne toivotut elementit.  Housujen kaavan löysin arkistoistani, joku peruspöksymalli.  Huppari on muokattu Ottobre-lehden 3/2014 mallista 22.  Musta, oranssi ja vaaleanvihteä kangas ovat joustocollegea, harmaa suomukangas sekoitetrikoota.

Kynnet tein kaksinkertaisesta suorakaiteen muotoisesta kankaanpalasta.  Kerrosten väliin silitin vielä tukikankaan ja ompelin napinläpisiksakilla.  Vasta sen jälkeen leikkasin pois kynsien välit läheltä ommelta.  Täytin kynnet vanulla, jotta ne eivät menisi kippuralla vaan pysyisivät tanakoina.  Samalla tekniikalla toteutin hupun ja hännän piikit.  Kun naamioitunut napero haluaa heilutella hirviökynsiään, hän voi vetää kämmenensä resorien sisään, hihat ovat sen verran pitkät.

Tein hännästä irrotettavan, jotta huppari olisi monikäyttöisempi.  Ompelin pätkän tarranauhan pehmeää puolta hupparin selkämyksen nurjalle puolelle.  Tuin sen tukikankaalla ja joustocollegesuikaleella.  Tarranauhan karkean puolen ompelin hännän yläosaan.

Huppuun tein vielä liskosilmät vihreästä ja valkoisesta silityskalvosta.  Kuvassa huppua testaa Mr. Balloon.  Oli muuten yllättävän vastahakoinen kaveri.

Olipa ihanaa kokea pitkästä aikaa oikein ompeluflow ja luovuuden laulu!  Huomenna sitten naamiaisiin!

Sammakkoja kuvaamassa

Nyt on muutto takana, ja tavaratkin valtaosin löytäneet uudet paikkansa.  Ehkä tässä päästään pikkuhiljaa taas kädentaitojen ja bloggailun pariin.

Sain ystävältäni Kaisalta kuulla sammakkojen soidinmenoista läheisellä lammella.  Kävin eilen illalla kameran kanssa katsastamassa tilanteen.  Kutua oli paljon, joten toimintaa oli ollut, mutta enää oli muutama sammakko jäljellä kurnuttelemassa.  Ne olivat onneksi lähellä rantaa, joten pääsin hiipimään parin metrin päähän.  Tässä muutama otos.  

Kaavojen säilytyksestä

Kaikki vaatekaavani olivat ennen yhtenä sotkuna kansion välissä, ja hyvin toimineen kaavan löytäminen uutta käyttöä varten oli turhan haasteellista.  Tarrasin itseäni niskasta, ja loin uuden systeemin kaavojen säilytykseen.  Motivaattoriksi uuden järjestelmän tunnolliseen käyttämiseen valitsin estetiikan.

Revin aikakauslehdistä kauniita sivuja, ja taittelin ne kuoriksi, jotka ovat toisesta päädystään auki.  Taittelin kunkin vaatteen kaavat omaan kuoreensa, ja liimasin päälle etikettitarran, josta ilmenee kuoren sisältö: malli, koko, mahdolliset kaavan erikoisuudet (esim. väljä mitoitus tms.), kaavan alkuperä.  Kuoret sijoitin lahjapaperilla päälystämääni kenkälaatikkoon (niitä kannattaa hamstrata!).  Opin jo heti kättelyssä, että kaikki etiketit olisi kannattanut liimata kuorten yläreunaan, helpottaisi selaamista.  Tästä lähtien teen aina niin.

PS: Muutto etenee, ja kaipailen lähes päivittäin pakattuja askartelukamojani milloin mihinkin puuhaan.  Muistutuksena itselle, että seuraavassa muutossa ne pakataan viimeisten joukossa.  Blogin päivittäminen on olosuhteista johtuen hidastunut, mutta jahka muutto on suoritettu, pääsen taas vauhtiin!