Kuvitettu ohje ja arvonta: INKKARIKORVIKSET

Olin varmaan 11- tai 12-vuotias, kun tätini Tupu opetti minut valmistamaan nk. intiaanikorvakoruja.  Hän oli oppinut taidon serkkuni silloiselta tyttöystävältä, ja tilannut helmiä postimyynnistä Yhdysvalloista asti.  Silloin ei nimittäin Suomessa ollut saatavilla tarpeeksi pieniä helmiä.  Oli kuulemma tullimiehillä ollut helmilastissa ihmettelemistä.  Minäkin sain osani helmistä, ja innostuin korujen tekemisestä valtavasti.  Tein niitä lahjaksi, ja taisin jonkun parin myydäkin.  Ainakin kerran koulun käytävällä yksi opettaja pysäytti ja tilasi minulta korvakorut itselleen.  Ajattelin silloin, että voisin vaikka mennä koruja myymään johonkin, mutta en saanut koskaan aikaiseksi.  En taida olla tarpeeksi bisneshenkinen.  Mutta näprääminen on aina hauskaa, ja itselle on syntynyt monta paria erivärisiä asuja täydentämään. Jaan tämän ohjeen nyt teidän muidenkin iloksi!

Tarvikkeet:

- putkihelmiä

- siemenhelmiä, koko n. 11/0 - 15/0 (suunnilleen sama läpimitta kuin putkihelmissä)

- ohutta korusiimaa tai ompelulankaa

- kapea neula (myös silmäosa aivan litteä ja kapea)

Tarvikkeita saa korutarvikeliikkeistä, Suomesta esim. Villihelmi, meren takaa esim.  Firemountain Gems.  Yhdysvalloista metallisia korunosia tilatessa tulee olla tarkkana, sillä siellä nikkeli ei ole kielletty ainesosa koruissa, tosin kuin EU:ssa.

Leikkaa siimasta tai langasta n. metrin pituinen pätkä.  Ensin tehdään korun runko putkihelmistä.  Pujota neula kahden putkihelmen läpi (kohdat 1 ja 2).  Jätä vähän neulaa pidempi lankahäntä päättelyä varten, mutta älä tee päähän solmua.

Laita neula uudestaan molempien helmien läpi (3 ja 4) samaan suuntaan kuin alussa, ja kiristä lanka niin, että helmet asettuvat tiukasti vierekkäin.  Kiristä lanka aina joka vaiheen jälkeen.  Ohjepiirroksissa on löysät langat vain havainnollistuksen vuoksi.

Lisää riviin uusi helmi pujottamalla neula ensin sen läpi (5)...

...sitten edellisen helmen läpi (6), ja vielä toisen kerran uuden helmen läpi (7).  Lisää helmiä riviin toistamalla kohtia 5, 6 ja 7.

Kun runko on valmis (tässä helmiä seitsemän), aletaan rankentaa korun "kattoa".  Pujota lankaan siemenhelmi (8)...

...ja vie neula kahden viimeisen putkihelmen välissä olevan langan alitse (9).

Sitten vie neula takaisin siemenhelmen läpi (10) ja kiristä lanka.  Siemenhelmi on kiinnittynyt nyt runkoon.

Pujota lankaan seuraava siemenhelmi, ja kiinnitä se toiseksi ja kolmanneksi viimeisen putkihelmen saumakohtaan toistamalla kohdat 9 ja 10.  Jatka samalla lailla koko rivi loppuun.  Riviin tulee siemenhelmiä yksi vähemmän kuin runkoon putkihelmiä.

Etene seuraavalle riville, ja kiinnitä siemenhelmet edellisen kerroksen päälle toistamalla kohtia 8, 9 ja 10.  Tee aina uusi kerros, kunnes viimeisessä kerroksessa on enää kaksi helmeä. Joka kerrokseen tulee aina yksi helmi vähemmän kuin edelliseen kerrokseen.  Jos haluat työskennellä koko ajan samaan suuntaan, käännä työ ympäri kerrosten välissä.  Itse oikeakätisenä haluan ommella aina oikealta vasemmalle.  

Katon jälkeen tehdään koukkua varten lenkki kuudesta tai kahdeksasta helmestä.  Jos korvakorun koukussa on kiinteä silmukka (malli 1), kannattaa koukku kiinnittää mukaan jo tässä vaiheessa.  Toki silmukan saa tarvittaessa väännettyä korupihdeillä auki ja sujautettua korun lenkkiin myöhemminkin.  Koukkumallit 2 ja 3 on helppo laittaa koruun kiinni jälkikäteen.  Pujota helmet lankaan (11).

Pujota sitten neula samaa kautta helmijonon läpi uudestaan (12)...

...ja kiristä lanka, jolloin helminauha taipuu lenkiksi.

Pujottele lanka katon reunahelmien ja reunimmaisen putkihelmen läpi alas (13-18).  Sitten tehdään hapsut.

Perusmallissa pujotetaan lankaan haluttu määrä helmiä (19) ja viedään sitten neula takaisin samaa reittiä (20) alkaen toiseksi viimeisestä tai neljänneksi viimeisestä helmestä.  Ensimmäisessä tapauksessa hapsun päädystä tulee suora, jälkimmäisessä päätyyn muodostuu kuin pieni kukkanen.  Pujota neula viimeisen putkihelmen läpi (21). Toista kohdat 18-21 järjestyksessä kaikkien putkihelmien kohdalla...

...paitsi viimeisessä jätä pois kohta 21, mikäli putkihelmiä on pariton määrä.  Solmi loppulanka ja alussa jätetty häntä tiukalle umpisolmulle.  Jos putkihelmiä on parillinen määrä, solmu tulee rungon yläpuolelle.

Päättele langat pujottamalla ne hapsujen sisään.  Katkaise langat ja tee toinen samanlainen koru. Pujota koukut paikoilleen.

Valmista!

Jos kokeilette ohjettani, kuulisin mielelläni tuloksistanne!

Alla pieni näyttely tekemistäni inkkarikorviksista.  Joukossa on sekä viime vuosina, että lapsena 90-luvulla tekemiäni.  Lenkuravariaatiossa lenkkien sisällä kulkee vain yksinkertainen lanka.

Jos haluat omaksesi ohjeessa näkyvät korvakorut tai jonkun näyttelyn pareista (paitsi kaksi viimeistä, ne ovat omassa käytössäni), osallistu ARVONTAAN!

Osallistuminen tapahtuu kirjoittamalla sähköpostia osoitteeseen inspiratikka@gmail.com.  Kirjoita aihekenttään "Arvonta" ja viestikenttään toivomasi korupari.

Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 15.6.2014 klo 12:00.

Korvakorupari arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken.

Ilmoitan voittajan tiistaina 17.6.2014 blogissani.

Onnea arvontaan!

Kevyttä kesäksi

Kesä tuli taas jotenkin yllättäen.  Onneksi oli jemmassa kivoja kankaita, joista sain itselle taminetta lämpimille keleille.  Ensiksi tein tämän kahden sauman paidan.  Koko paita solmimisnauhoja lukuunottamatta on yhtä kappaletta.  Vain molemmilla sivuilla on saumat.  Rinnan kohdalle tein muotolaskokset ja sivuille halkiot. Päntien huolittelin muotokaitalella. Kangas on Marimekon outletistä hankittua laskeutuvaa villakreppiä.

 Toiseksi tein farkkutrikoosta mekon.  Tämä on ensimmäinen ompelus itselleni, johon olen kertakaikisen tytyväinen, ja tästä tuli heti lempivaatteeni.  Kerran jouduin kaula aukon ommelta purkamaan, mutta muuten meni ihan nappiin.  Olen pitänyt mekkoa koko ajan sen valmistumisesta lähtien, mutta kai se olisi raaskittava välillä pestäkin.  Kaava on Ottobre 5/2013:sta, taskut veistelin omasta päästä.  Kangas Kestovaippakaupasta.

Kolmanneksi tein A-linjaisen paidan samalla kaavalla kuin farkkumekon, mutta lyhempänä.  Hihojen kanssa taistelin raivokkaasti, sillä muokkasin hihan kaavaa ihan omin kätösin. Halusin pienet puhvihihat, ja tulihan niihin nyt vähän puhvia, vaikkei ihan sen näköiset, kuin olin ajatellut.  Jälkeenpäin vasta tajusin, miten ne olisi pitänyt tehdä.  Mutta ihan kelvolliset hihat tuli lopulta kuitenkin.  Kangas on Selia Shopin ihastuttavaa "Metsänhenget"-trikoota. 

Quinoasalaatti

Joskus ruoat onnistuvat lisäillään-mitä-kaapista-löytyy -tekniikalla, joskus eivät.  Tällä kertaa tuli kyllä herkullista, voisi tarjota vaikka Ruokapiiriläisillekin.  Siitä tuli myös sen verran ruokaisa, että kävi ainakin minulle illallisesta.  Nam nam!

QUINOSALAATTI (g)

- 1 ruukku rucolaa

- 1 ruukku salaattia (esim. tammenlehvää tms.)

- 1 (oranssi) paprika

- 1 iso tomaatti

- 200 g fetajuustoa (tai vastaavaa)

- 1 dl kuivattuja karpaloita

- 1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä

- 1 dl punaista quinoaa keitettynä

- loraus rypsiöljyä

- ripaus suolaa

Äitienpäivälahja

Ompelin äidille perustrikootunikan, jollaista hän oli toivonut.  Paketointia pohtiessani silmääni osui taannoin kirjaskierrätyspisteestä löytämäni matala laatikko, jonka sisällä oli Tanskan kruununprinssin  häiden kukkakaitteista kertova pramea kirja.  Kirjan pistin säleiksi ja otin parhaat kukkakuvat askartelua varten talteen.  Sellaisella sainkin nyt peitettyä laatikon kannen keskeltä tekstit ja hääparin kuvan.  Tunikan viikkasin laatikkoon sopivaksi, ja kääräisin kukalliseen silkkipaperiin.  Olisin vielä halunnut laittaa jonkin nauhan laatikon ympäri, mutta typeryyksissäni olen sijoittanut osan askartelutarvikkeistani verkkokellariin hankalaan paikkaan.  No, kelpasi äidille kyllä onneksi ilman nauhaakin!

Suklaapizza

"Onko olemassa semmoista kuin suklaapizza?" kysyi viikarini tässä eräänä päivänä.  Olin jo vastaamassa kieltävästi.  Sitten aloin kuitenkin pohtia, millainen suklaapizza voisi olla.  Tänään sen toteutin.  

Kokosin suklaapizzan perinteisen pizzan malliin, vain ainekset vaihdoin toisiin:

pizzataikina > pullataikina (2,5 dl nestettä, riitti pellilliseen)

tomaattipyree > maapähkinävoi (joskus voisi kokeilla hilloa)

pizzatäytteet > cashewpähkinät ja omenakuutiot

juustoraaste > raastettu suklaa

oregano > raesokeri.

Uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

"Hyvvee ku makkara!" sanoisi savolainen ystäväni!

Uudella kuvakojeella

Viime viikolla toteutin haaveni, ja ostin toisen - astetta laadukkaamman - järjestelmäkamerani.  Hankin sellaisen, jossa on kääntyvä näyttö.  Kuvaan näet paljon maan rajassa, ja halusin välttyä siltä könyämiseltä, minkä etsimeen kurkistaminen usein vaatii.  No, koska en jaksanut perehtyä manuaaliin, en osannut käyttää näyttöä ensimmäisillä kuvausretkilläni, ja könysin siis entiseen malliin.

Ensimmäinen reetkeni alkoi aurinkoisissa merkeissä.  Kun olin ottanut muutaman kuvan ensimmäisestä kohteestani, lehtikuusen emikukunnosta, meni aurinko pilveen.  Seuraavassa hetkessä...

...satoikin taivaan täydeltä sormenpään kokoisia rakeita.  Kuvasin säänäytelmää bussipysäkin suojista.  Se kuvausretki olikin sitten siinä.

Toinen retki pari päivää myöhemmin oli onnekkaampi, joskin sekin päättyi raekuuroon.  Kuvasin paljon valkovuokkoja.  Lapsuudessani valkovuokkoja oli vain kirjoissa ja äidin muisteloissa.  Kun 16 vuotta sitten muutin Etelä-Suomeen, olin häikäistynyt keväisistä valkoisista vuokkomeristä.  Vieläkään ne eivät lakkaa sävähdyttämästä.

Pihlajan lehti puhkeamassa.

Torvijäkäliä.

 Mustikka kukkii.

Ketunleipä eli käenkaali.  Minulle ketunleipä.

Kevätpiippo.

Pystykiurunkannus.

Yhtenä iltana olin jo menossa nukkumaan, kun huomasin lumoavan kuunsirpin loistavan kukkivien vaahteranoksien lomitse.  Eihän moista kuvaustilaisuutta voinut ohittaa.

Ihana kevät!